Kirkon töissä – selvinpäin

Ei päivääkään etteikö kirkon töissä olevia henkilöitä syytetä jossakin mediassa henkilökohtaisista töppäilyistään. Sekoillaan raha-asioissa, törttöillään viinaksissa, jopa hyväksikäytetään lapsia tai muuten puolustuskyvyttömiä.

Lähikuva Pieksämäen Vanhan kirkon saarnastuolin kaiteesta. Maalannut Mikael Toppelius 1760-luvulla. So, so pojat ja tytöt!

Kaveripiiriini ei kuulu piispoja, heidän rahankäyttöään, luottokorttikäytännöistä puhumattakaan en tunne.  Lähipäivien lehtiartikkelien, kuulemieni ja katsomieni Ylen pääuutisten perusteellakin voisi helposti saada sellaisen käsityksen, että kirkon hommia hoidetaan ainakin korkeammalla tasolla jatkuvasti pienessä tuiskeessa. Minäkin turasin kirkon virkavuosieni aikana viinaksien kanssa talon puolesta, lähinnä kirkkoviinien. Olin niitä harvoja työntekijöitä seurakunnassamme, jolla oli avain  kaikkein, kaikkein “pyhimpään” eli viinikellariin ja -varastoon. Legendaarisia ovat jutut suntioiden, lukkareiden ja pappien yksityisistä, milloin yhteisistä kirkkoviini-iloitteluista. Kirkkaitakin on kuulemma harrastettu, ainakin kanttori Piiparinen!

Vajaat 30 vuotta sitten valittiin “ylimmäistä viininlaskijaa” eli suntiota seurakuntaamme. Hain virkaa. Eräs kirkkoneuvoston jäsen kysyi haastattelussa vakavalla naamalla: Miten on, säilyvätkö kirkkoviinit kellarissa vain siihen käyttöön, mihin ne ovat tarkoitetut?

Oliko joku levittänyt minusta tarkoituksellisesti valeuutisia seurakunnallisissa tilaisuuksissa, ehkä Keskustapuolueen tupaillassa, somea ei ollut silloin vielä keksitty. Itse edustin punertavampaa poliittista näkökantaa kuin kysyjä kirkollisissa luottamustoimissani. Olisiko hänellä ollut paikkaan tarjolla joku “sopivampi”, oikeaa väriä tai herätysliikettä edustanut hakija? Mikä sai luottamushenkilön kysymään moista, olimme sentään toimineet jo vuosia samoissa luottamuselimissä? Asia jäi selvittämättä.

Valinnastani ei tehty valitusta, poliisitutkinnasta puhumattakaan. Kyseessähän ei ollut vaativa piispan virka, siihen on oltava nuhteeton, raitis, asiansa jokseenkin asiallisesti hoitanut, korkesti koulutettu ja vielä isolle valitsijajoukolle sopiva henkilö. Onko nuo kriteerit täyttävää henkilöä olemassakaan?

Hyvin säilyivät viinit minun puolestani. Kielen päällä maistoin joskus pullon korkista, oliko vesi muuttunut viiniksi. Ei vaan viini etikaksi, kun avattu kirkkoviinipullo oli eksynyt jonnekin sakastin komeron nurkkaan ties kuinka pitkäksi aikaa, laaduntarkkailu kuului toimenkuvaani. Tuhansia pulloja viiniä ehdin neljännesvuosisadan aikana käsitellä. Kuskasin Alkosta varastoon, otin tilaukset vastaan, toimitin eri kirkkoihin ja valmistelin tilaisuuksiin HPE:sia. Monta ehtoollismaljan pohjaa ja pullon loppua olisin voinut kaataa kurkustani alas, jopa täysinäisiä pulloja siirtää omaan käyttööni, eivät olisi kirkon koirat perään haukkuneet. Ei tullut mieleenikään viinin väärinkäyttö!

Kirkon kolehtirahojen kohtaloistakin on käyty oikeutta medioissa, torikuppiloissa, jopa raastuvassa. On tunnustettava, että mahdollisuuksia väärinkäyttöön olisi ollut. Ei tullut pöljään päähäni ajatustakaan lainata, saati varastaa näitä pennosia. Suuria yksittäisiä seteleitä ja setelinippujakin vilahteli joskus kolehtipussissa.

Otsikkoon voisin vielä lisätä selvinpäin-sanan perään – varastamatta. En ole ainut kirkon töissä palvellut, joka on plaarannut virkauransa edellä mainituissa asioissa nuhteita saamatta. Muista asioista niitä tuli, kukapa olisi synnitön, mutta sehän onkin jo toisen tarinan aihe se.

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    Mukavasti pohdittu;
    suntio on joutunut olemaan myös edeskäypä – kuten viittasit veden muuttaminen viiniksi, mitä parasta makua tuo juhlien viininmaistaja julkisesti ihmetteli;

    Onnittelut pitkän työuran ansioista näin sivusta ja jälkikäteen – Hyvin meni!
    Tiedä sanoa ulkopuolisena esim. pääkaupunkiseudun kirkkoherran edustamistavoista ja -velvollisuuksista suhteessa tavanomaiseen vieraanvaraisuuteen ja Sanan levittämisen kustannuksiin – sitä tutkitaan eri instansseissa ja varmasti normitetaan tulosten valmistuttua.

    Jo kouluaikaan opittiin katekismuksen oikeusohjeita, käskyjen selitykset opeteltiin jopa muistamaan ulkoa.
    Iso Katekismus selittää Lutherin ohjeet laajemmin;
    7: Älä varasta; missä varkautta on lisäksi esim. kiskurihinta kuin myös huono palvelijan palvelus jne.
    8: väärästä todistuksesta: jätettiin valta viranomaisille, hallinnolle, ja yksityisesti tuli ensin ojentaa veljeä tai palvelijaa salassa (Matt. 18:15), jotta ei saatettaisi lähimäistään pahaan huutoon kylällä heti alkuun.

    Ihmisiä on ollut aina yhteisenkin hyvän edestä kykeneviä toimijoita ja vain oman hyvän näkeviä. – Maallikkona olettaisin, että vain oman hyödyn näkevä kehittyy sitten varkaaksikin tilaisuuden tullen? Tätä hillittiin entisaikaan esim. hakkaamalla käsi poikki varkailta tai jopa kivittämällä isommista rötöksistä ..
    Kaiketi luonto on asettanut meille tuon oman edun etusijalle ja kulttuuri on johdattanut meidät syömään vain omat eväämme, ken niitä saa kartutettua.

  • plokkariukki

    Kiitoksia Eino kommentistasi! Kirkon rötöshenkilöjahdista on tullut ilosanomaa, evankeliumia kirkon vastaiselle kansalle. Kirkossa pitää moraalin ja etiikan perussäädöt olla kohdillaan. Liike- ja bisnesmaailmassa, samoin politiikassa osalla toimijoista ovat ihan omat sääntönsä ja mallinsa. Noudatetaanko seitsemää käskyä tai muita hyvien tapojen periaatteita miten kussakin yhteisössä, onkin jo eri asia. Poliisi, syyttäjälaitos, nyt kirkko, kaikki ovat esillä huonossa valossa. Kuka näyttäisi hyvää esimerkkiä nuorisolle ja tuleville päättäjille?

  • Eino J. (maallikkona)

    Ei tule äkkiä mieleen – onko täysin synnitöntä ketään?

    Muistaakseni eräs ruotsalainen yliopistohenkilö kirjoitti viisaudesta teoksen – siteerasin sitä joskus, joten nimi löytyy tarvittaessa.
    Me ihmiset emme mielellämme vastaa Siunattu hulluus -teoksen kysymykseen, ‘oletko tavannut todella viisaan (miehen)?’ – mutta tällaisia esikuvia näemme em. teoksen mukaan kirjallisuudessa ja elokuvahahmoissa; Karatekid mainittiin (mikä oli nimi tällä karaten mestarilla?, joku tietäjä Gandalf jostakin elokuvasarjasta jne. – tähän samaan joukkoon liitettäneen myös Jeesus.

Jätä kommentti

*