Kivikauden mies

Tunnin pyöräilylenkki aamuisin kuuden jälkeen tekee hyvää kunnolle ja kipeille nivelille. Reittieni varteen osuu monia mielenkiintoisia paikkoja, vähemmän ihmisiä. Riistaa ja erilaisia eläimiä havaitsen ajellessani sitäkin enemmän. Pyyt, teeret, joutsenet, supi – turkasen tulokas, joskus jopa hirvi tarttuvat silmän verkkokalvolle. Tänä aamuna roskan kurkkuunsa saanut käki kakoi yrittäessään kukkua kapean lenkkitieni varressa. Samaan aikaan katselin metsäjäniksen teppailua vanhan mummopyöräni edessä.

Kivikautiset asuinpaikat

Kivikautiset asuinpaikat

Rantapolkua ajellessa tuli mieleeni seutumme vanha asutus, joka yltää aina kivikaudelle asti. Noista ajoista kertovia arkeologisia löytöjä on pilvin pimein. Hyvät riistamaat ja mainiot kalavedet olivat ilmeisimmin tärkeimmät syyt, miksi kivikauden mies kaivoi asumuksensa juuri tähän Pieksämäen Naarajärvellä sijaitsevaan Siilinsalmen hiekkaiseen penkkaan. Pysähdyn kivikautisista löydöistä kertovan kyltin eteen. Katselen jo kauan sitten asuttuja paikkoja ja rapsaisen kuvan parhaat päivänsä nähneestä opasteesta. Hyvät vesiyhteydet joka suuntaan lisäsivät alueen kiinnostavuutta nahkoihin pukeutuneen miehen mielessä, asummehan vedenjakaja-alueella. Nykyään kyseiset järvet, joet ja purot mainioine melontareitteineen ovat varsinkin keväisin edelleen jonkinmoisessa vapaa-ajan käytössä, esimerkkeinä vaikkapa Majavareitti etelän suuntaan ja Haapajoki pohjoiseen. Majavat tekevät omia töitään alueen vesistöissä, niiden tekoset vaikeuttavat paikoin pahastikin melojien etenemistä.

Ajoreittini varteen sijoittuu toki uudempaakin asutusta ja toimintaa. Aivan lenkkini loppupäässä, itäisellä tuulella kotona asti tuntuvan tuoksun aiheuttaja, on kylämme ”leipä- ja pullatehdas”. Paikka on tunnettu laajemminkin, koska useampana päivänä huomaan sen pihaan parkkeeraavan jopa linja-autoja, joista matkalaiset juoksujalkaa kiirehtivät tehtaan myymälään ostamaan kassitolkulla vehnästä ja rukiista, ja ryyppäämään kahvioon makoisia pullakahveja. Yötä päivää rekat ja jakeluautot kuskaavat leipomolta purtavaa ympäri Suomea. Hieman kauempana olevasta gluteenitonta syötävää suoltavasta tehtaasta taitavat kaupata pizzojaan ja pöperöitään ympäri mualimata.

Ei arvannut kivikauden mies kaivaessaan perheelleen kotaa vai laavuko se oli läheisen Siilinsalmen rannassa, että vuosisadat myöhemmin aamukahvin ja pullan osto sujuisi kätevästi  kilometrin päässä Maaselänharjun toisella puolella. Tuskin sillä reissulla olisivat virsun pohjatkaan paljoa kuluneet. Toisaalta haapioon hyppäämällä lounaan nauttiminen onnistuisi niemen taakse ilmestyneellä huoltoasema/ ravintelin terassilla. Tiedä sitten kelpaisivatko oravannahkat ja hirventaljat maksuvälineenä leipomon tehtaan myymälässä ja huoltsikan kassalla?

Naapurissa on pulla- ja leipätehdas

Naapurissa on pulla- ja leipätehdas. Aamulla klo 7 piha on vielä autio.

Valitettavasti tulevaisuus näyttää työpaikkojen säilymisen suhteen olevan pikku kaupungissamme erittäin huono ja väestökato on tosiasia. Ihmettelevätkö tutkijat muutaman vuosisadan päästä paikkakuntamme kohtalon vuosia, miksi asutus ja ihmiset hävisivät täältä periferiasta joskus 2050-luvun jälkeen. Oliko syynä töiden loppuminen ja asukkaiden siirtyminen Etelä-Suomen ruuhkakeskuksiin, vai mikä sai Pieksämäen, Naarajärven ja lähiseutujen upeat maisemat tyhjenemään ihmisistä? Toivottavasti minun toivottomaltakin tuntuva ennusteeni ei koskaan toteudu. Pieksämäki ympäristöineen on mahtava paikka asua, mutta työ ja työpaikka, ne ovat kohta outoja sanoja näillä kunnailla!

 

Kommentit

  • Jari Holopainen

    Kiitos mainiosta kirjoituksesta. Suomi suurkaupungistuu pikavauhtia, ja monella paikkakunnalla väki vähenee. Muistelen taannoin olleen uutisen, jonka mukaan yrittäminen ei välttämättä katso paikkaa, jos idea on vain toimiva. Toimivat ideat ovat varmastikin se juttu, toisin sanoen keksimisestä on kyse. Leipurit tietävät tämän ehkä parhaiten. Meille muille jää tehtäväksi nauttia kekseistä.

  • Tuula Kyyrönen

    Kiitos Ari!
    Hieno, voimauttava tapa aloittaa päivä. Siinä ne nivelet ja mieli notkistuvat. Onneksi nyt on pitkään ollut hienoja, lämpimiä aamuja.

    Näet elämän kerroksellisuuden. Jokaisella ajalla on ollut omat vaikeutensa. Elämä jatkuu. Ei niinkuin ihminen suunnittelee, mutta ihminen on taipuisa. Ja mittasuhteet asettuvat paikoilleen.

  • Ari Niemeläinen

    Kiitoksia kannustuksista Tuula ja Jari, välillä kyllä meinoo masis iskee ukkiin. Luonnolla on ihmeellinen vaikutus mieleen, ei siellä tartte edes tuntitolkulla olla, joskus riittää pelkkä piipahtaminen.

  • Vesa Pomell

    Olen asunut nuoruuteni Kylmämäen kansakoululla ja keskijoulun sekä ammattikoulun kävin Pieksämäellä. Arin kanssa kolme vuotta Radio-Tv-linjalla. Sitten pääsin Turun tekuun ja 2v sitten lopulta asuin yhden kokonaisen vuoden Italian Toscanassa Luccan vanhassa kaupungissa. Nykyisin olen Helsingissä niinkuin viraĺlisesti. Pieksämäen ja Naarajärven voin suhteuttaa mielessäni tuolla Italian kokemuksellani jotenkin näin: Tarvitsen molemmat. Tutun ja Vieraan. Vähän ja Paljon. Mitä noilla sanoilla suhteutan? Tätä: Tutussa paikassa minulla on nykyisin vähemmän kavereita kuin Vieraassa paikassa :) Näin vain on käynyt. Mutta tämän voisitte mielikuvitella myös toisinpäin? Niille minun sadalle italialaiselle tutulle voisimme tarjota Pieksämäeltä ”vieraan” paikan, jossa ihan kaikki koettava olisi heille uutta :) ”Vesan tuttuja…Arin luona kokemassa uutta” :)

  • Ari Niemeläinen

    Eikö Vesku vanhat pojat viiksekkäät kuitenkin tunne jonkinmoista vetoa kotomaihin, vaikka kuin kivvoo olis mualimalla, jopa ulkomailla? Vuosi Libanonin aroilla silloin joskus sai Suomen Savoineen tuntumaan oikealta koti-kotimaalta. Kaukaa näkee paremmin lähellekin!

Jätä kommentti

*