Onko korona kuinka iso syy lisääntyneisiin mielenterveysongelmiin? Osatekijä varmasti, mutta entä muut syyt? Omalla kohdallani en puhuisi mielenterveysongelmasta sellaisenaan, miksi olen kyseisen termin ymmärtänyt. Välillä masentaa ja ahdistaa niin vietävästi, mutta niin on tehnyt aika ajoin vuosikymmenet ennen koronaakin.

Työssä ollessani syytin ongelmistani työkiireitä, esimiehiä, työkavereita ja niin edespäin. Nyt eläkkeellä syytösten kohteet on etsittävä muualta – vai onko? Olenko ajanut itseni niin loppuun työurani aikana, että sen seuraukset tuntuvat vielä eläkkeellä ollessakin? Itse kuvittelin ongelmien loppuvan päästessäni työn kurjimuksesta. Tunsin jo osa-aikaeläkkeellä ollessani fyysisen terveystilanteeni olevan huonolla mallilla. Uskoin pystyväni hallitsemaan jatkon vähentämällä ja miettimällä miten kehoani rasitan ja pitämään kuntoni jatkossa paremmalla tolalla, kuinka kävi? Samoin ajattelin välillä kireänä käyneistä hermoistanikin.

Olen ollut ikäni työmyyrä. Työni tein niin hyvin kuin osasin. Yhteiskunnallisia asioitakin hoidin aikanaan vuosia parhaan tietämykseni mukaan. Harrastuksissa painoin täysillä. Remontoin töiden ohella vanhan rintamamiestalon useampaan kertaan ja paria kesämökkiäkin kykyjeni mukaan rustasin. Kotitöitä olen tehnyt kai kohtalaisesti?

Koska olen levännyt ja palautunut rasituksista jotka tekemisilläni olen hankkinut? Vaimo on joskus aiheellisesti kysynyt: Osaatko sinä olla koskaan ja missään tekemättä mitään tai olla koko ajan menemättä jonnekin?

Teimme vuosi sitten rajun päätöksen. Omakotitalosta luovuttiin muuttamalla kerrostaloon. Paikkakunnan, maakunnan, murrealueenkin vaihdoimme – Savon Pirkanmaaksi.

Olen nyt vuoden verran heilutellut levottomia jalkojani milloin kaksiomme parvekkeella nojatuolissa istuen ja ristisanoja täytellen, välillä makkarin sängyssä Jari Tervoa tai jotakin muuta kirjailijaa lukien. Olen aika ajoin hakenut epätoivoisesti käsilleni jotakin tolkun tekemistä, lukeminen ja pelkkä lenkillä käyminen eivät riitä. Korona on estänyt harrastamiset melko tarkkaan kodin ulkopuolella, poislukien mökillä Savossa pienet puuhastelut. Kotona tekee mieli mökille ja mökillä mieli kotiin, välimatkaa näillä on lähes 300 kilometriä. Täällä Nokialla asuvat ukin pienet motskarikyytiläiset, tämä tärkein syy paikkakunnan vaihtoon.

Vierivä kivi ei sammaloidu – sanotaan. Sitäkö pelkään, että paikallaanolo tekee minusta lahokannon, joka odottaa vain lopullista maatumista. Laulaminen on yksi suurista intohimoistani ja sitä toteutan alkaneissa mieskuoron harjoituksissa ja vanhan bändimme treeneissä sekä keikoilla milloin missäkin päin Suomea, harvakseltaan. Kerrostalokaksiossa en uskalla äänijänteitä avata vaikka mieli tekisi.

Onkohan niin että vaikka työn paljous omakotitalossa ja mökillä olivat yhtenä syynä entisestä kodista luopumiseen ja muuttoon kerrostaloon, vielä kerran on yritettävä löytää suht`vähätöinen ja helppohoitoinen pieni oma talo jostain? Nyt harrastevälineeni ovat liian kaukana nauttiakseni niistä ja käyttääkseni niitä. Omakotitalon autotallissa tai vajan nurkassa rassaisin vanhaa Ifaani ja Pappa Tunturiani aikani kuluksi ja virittelisin iänikuiset kitarani ja vahvistimeni soittokuntoon. Voisin miesluolaani hinata stereotkin, levysoittimeen panisin soimaan Steppenwolffin Born To Wildin. Miksen kokeilisi remontteerata taas vanhaa elektroniikkaakin, putkiradioista kelamankkoihin, olihan se ammattini joskus useamman vuosikymmenen ajan.

Niitä aikoja minä taas kaipaan. t. ariukki