Koukussa, mutta mihin?

Olen syönyt elämäni aikana muutaman laatikollisen käsikauppaa hieman voimakkaampia särkylääkkeitä, Tramal ja Panacod tulevat mieleen. Nämäkin sisältävät opioideja, kuten tietänet ne ovat huumeita, joihin voi jäädä koukkuun. Tästä aiheesta katsoin TV-1:llä ohjelman, joka on katsottavissa myös Areenassa jonkin aikaa, nimellä Prisma: Koukussa kipulääkkeisiin.

On paljon ihmisiä, jotka ovat syöneet särkylääkkeitä vuosia. Monessa paketissa se punainen kolmio varoittamassa autolla ajamisesta lääkkeen vaikutuksen alaisena. Kuinka hyvin lääkärit huomiovat lääkkeiden yhtenäisvaikutukset kullekin ihmiselle, nehän voivat olla hyvinkin yksilöllisiä. Tuleeko lääkärin läheskään aina edes kiireessään katsottua koko asiakkaansa lääkearsenaali tämän pyytäessä reseptin uusimista esimerkiksi netin kautta?

Uskaltaako lääkäri kysyä reseptiä kirjoittaessa asiakkaansa viinankäytöstä ja saisiko siihen edes rehellistä vastausta? Yhdistelmänä alkoholin ja tavallisen, reseptittömän särky- ja tulehduskipulääkkeen runsas käyttö voinee joissakin tapauksissa muodostua kohtalokkaaksi, puhumattakaan voimakkaista kipu- ja rauhoittavista lääkkeistä ja kaatokännistä.

Maallikkona ja lääkkeitä tuntemattomana minulle on tullut jostakin syystä voimakas vastustus lähes kaikkiin lääkkeisiin. Sunnuntai-iltaisin täytän oman lääkedosettini viikon ajalle. Toistaiseksi peruslataukseen kuuluu 8 erilaista pilleriä ja kapselia päivän satsiin. Näiden lääkkeiden tarkoituksena on verenpaineen pitäminen aisoissa, kolesterolin alentaminen sekä sepelvaltimotaudin hoito ja veritulpan ehkäisy, näin resepteissä lukee. Viikon ajan siihen oli lisänä taannoisen hammasimplantin poiston takia antibiootti ja voimkkaampi särkylääke ja viimeisessä reseptissä maininta, 8 tuntiin ei auton rattiin särkylääkkeen oton jälkeen! Kuka sitä autoa silloin ajaa?

Kuinkahan moni mielenterveys- ja kipulääke jäisi tarpeettomaksi jos meillä ihmisillä olisi elämässä tolkun tekemistä, oli se sitten mieleinen työ tai harrastus? Pelkän sairastamisen ja särkyjen ajattelun lisäksi edes joku ystävä ja juttukaveri, vaikka sitten jonkinlainen vertaistukiryhmä. Jaksaisimme ja viitsisimme tehdä asioidemme eteen muutakin kuin odottaa pillereiden ja vaikkapa alkoholin tuovan avun ja lohdun elämäämme.

Pillerin ja kaljan sijaan kokeilisimme vaikka lenkille lähtöä ja jokaisen vähäisenkin kävely- ja hiihtolenkin jälkeenkin jalkojen ja alakropan pientä venyttelyä. Minä pyrin päivittäin vähintäin pariin lyhyempään tai pidempääkin ulkoiluun, kulloisenkin kunnon mukaan. Ellen sitä tekisi, vötkistyisin tuijottamaan ruutua, lonkkiin ja selkään koskisi turkasesti huonossa asennossa sohvassa tai nojatuolissa löhöäminen.

Ottaisitko sinä mieluummin Panacodin, kuin tekisit pikku lenkin ja sen päälle noin viiden minuutin venyttelyn? Toki päälle pano ja ulos lähteminen vaatii pientä viitseliäisyyttä sekin. Lenkin voi jättää tekemättä, ottaa sinä aikana vaikka muutama kalja, ei tartte venytelläkään.

Taatusti on ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti pärjää ilman voimakasta kipulääkitystä. Mutta kuinka moni ottaa lääkettä estääkseen kivun tulemisen, ennenkuin on edes kokeillut jotakin muuta vaihtoehtoa ja tuleeko kipu edelleen vaikka pilleri jäisi ottamattakin?

Pilkkilenkillä

Jos sinulla on kiinnostusta aiheeseen, vilkaisepa ohjelma Areenasta, taatusti avartaa asiaa, vaikka melko raflaavasti siinä brittien huolestuttavasta särkylääkkeiden popsimisesta kerrotaankin. Ei lisäinfo aiheesta varmasti pahastakaan ole.

Nyt kun kevätaurinko näyttäytyy yhä useammin ja pidempään, lähdetään ulos lenkille koronasta huolimatta ja annetaan kropallemme liikettä kukin kuntomme mukaan. Opetellaan vaikka hieman venyttelemään jonkun johdolla, joka osaa neuvoa ja netistäkin löytyy ohjeita. Jospa onnistuisimme jättämään muutaman särky- ja vaikka mielenterveyspillerinkin vähemmälle. Jopa lähes päivittäisen, turruttavan kalja-annoksen jättäisit pois ja sen sijaan ulkoilisit ja pikkuisen vaikka venyttelisit. Näihinkin voi jäädä koukkuun, mutta se onkin jo ihan toinen juttu.

t. ariukki

Kommentit

  • Veikko Kastinen

    Kipulääkkeitä syödään valtavat määrät, silti kipu ei ole minnekään hävinnyt.

    Eipä taidä kipupotilasta yhtään lohduttaa, jos sanon että ratkaisua on siis etsittävä muualta kuin ”buranasta”.

    Monet kipulääkkeet vaikuttavat munuaistentoimintaan haitallisesti.

    Liikunta, venyttely, elimistön puhdistaminen, mielen puhdistaminen. jne.

    Hyvää kevättä.

  • Maritta Kärkkäinen

    Hyvä kirjoitus ja olen täysin samaa mieltä. Liian helposti jää kolmiolääkkeiden koukkuun. Huumettahan ne ovat, mutta vaihtoehtoja todellakin on. Nivelrikon takia joudun joskus syömään kuurin tulehduskipulääkettä, mutta täällä pohjoisen luonnossa on niin ihmeellistä taikaa, että ainoat rohdot mitä nautin ovat vitamiineista B ja D sekä Immune Boost. Liikunnallista ja aurinkoista kevättä :)

  • Ari Niemeläinen

    Kiva kun olette Veikko ja Maritta kommentoineet juttujani! En näköjään malta kokonaan lopettaa kirjoittelemista vaikka niin olen jo pariinkin kertaa ajatellut. TV ja radio-ohjelmista sen verran, että nykyään seuraan enää vain joitakin asiaohjelmia ja nekin pääosin Areenasta. Ajanviete ja huumori eivät enää juuri nykymuodossaan iske minun tajuntaani, mieluummin sitten vaikka liikun senkin aikaa mikäli kuntoni antaa myöten.

Jätä kommentti

*