Koulujärjestelmässä mätti, mättääkö yhä?

Uutisissa toitotettiin suureen ääneen tutkimuksen tuloksesta, jossa todettiin lasten väsymyksen ja kyllästymisen olevan lisääntynyt koulunkäyntiin. Näin on tapahtunut kuulemma ihan alaluokilta lukioon asti.

Muistelen nyt omaa oleskeluani koulussa ja motivaatiotani opiskeluun joskus kauan sitten. Viisi luokkaa kansakoulua, sitten viisi vuotta oppikoulua ja vielä kolme amiskaakin, joka oli tuolloin keskikoulupohjainen Radio- ja Tv-asentajalinja, kai siellä tarvittiin vähän niitä kieliä ja oppikoulun matikkaakin.  Myöhemmin olen parsinut silloin tietolaariini jääneitä aukkoja, jopa hieman opiskellenkin.

Vaikea mennä sanomaan, voiko kouluun väsyminen ja tympääntyminen olla nykyään suurempaa kuin mitä minulla oli toisesta luokasta alkaen silloisessa kansakoulussa ja siitä eteenpäin. Tuolloin olin oppinut jotensakin lukemaan ja laskemaan ne + ja – laskut, joita tiesin tai kuvittelin tarvitsevani elämässäni. Harva aine jaksoi “mutteripoikaa” kiinnostaa. Opettajat, harvoja lukuunottamatta, olivat kiinnostuneita ja innostuneita vain niiden muutamien lukutoukkien ja hikipinkojen edistymisestä; siltä se ainakin minusta tuntui! Oppikouluaika oli pelkkää tervanjuontia. Jopa musiikin opiskelu tyssäsi ensimmäisen luokan jälkeen, kun en ollut tippaakaan kiinnostunut pianon enkä viulun soitosta, vain kitara kiinnosti. Urheilutunnit olivat mukavia, jos sai pelata lentopalloa, heittää kiekkoa tai telinevoimistella. Apropoo, kasvien tieteelliset nimet olivat mielenkiintoisia, muistan vieläkin miltei kaikkien keräämieni kasvien latinankieliset nimet! Oliko bioskan lehtorit Maiju ja Mikko sittenkin kiinnostuneita myös minusta, syrjäkylän mopokitaristista?

Jos tämän päivän lapselta kysyttäisiin, mitä haluaisit koulussa oppia, tehdä tai harrastaa, olisiko vastaus: matematiikkaa, kieliä jne. Ehkä, aika monella, mutta mutteripojan vastaus saattaisi olla toisenlainen: saisipa raplata ipadia, vai mitä ne on ne, mitkä niille on kasvaneet kämmeneen kiinni? Kannattaisiko näille hupparipäille järjestää vaikka älypuhelin oppi/työvälineenä suunnistuskilpailuja supernopeine juoksuetappeineen ja erivaikeine älyrasteineen? Tottakai osalle, sille motivoituneelle ja innokkaalle vanhan mallin hikipinkolle pitää tarjota kaikki mahdollinen tieto ja taito edetä mahdollisimman nopeasti ja pitkälle kaikin mahdollisin, niin vanhoin kuin uusinkin keinoin, jotta pärjäisimme kansakuntana maailman markkinoilla. Onko tämän päivän kansankynttilät ollenkaan ajan tasalla lapsen ja nuoren maailmassa? Onko meidän kansantaloudellisesti tai muuten järkevää jättää nämä, ehkä eritavalla lahjakkaat lökäpöksylapset jo tässä vaiheessa syrjäytymään oppimasta ja sitä myöten myös elämästä? Usein he kokevat olevansa jo koulussa toisarvoisessa asemassa, se on väärin, niin helvetin väärin!

Väsymys painoi minuakin jo yli 50 vuotta sitten aamulla pulpetissa röhnöttäessäni. Oli pelattu jääpalloa tai lentistä pimeässä iltamyöhään miltei syömättä. Sitten alkoi soida kitara ja Uherin kelamankka. Pidin lennokkikerhoa, jumppakerhoa ja sitä sun tätä. Palasin jo 16 vuoden iässä soittokeikoilta kolmelta yöllä ja illalla ennen keikkaa oli pelattu lentistä tuntitolkulla. Kalassakin ja erällä ehdittiin käydä, vain uni jäi joskus vähiin. Kännykästä ja tietsikasta ei osattu uneksiakaan ja telkkarikin tuli vasta 60-luvun alkupuolella olkkarin nurkkaan kaikilla yhdellä kanavallaan. Kuunneltiin sentään radiosta Pekka Lipposen ja Kalle Kustaa Korkin seikkailuja silloin kun ehdittiin. Syynä väsymykseen eivät silloin olleet nuo aina taskussa ja kädessä kulkevat tekniset vempeleet, joita nykyään helposti syytetään lapsen huomion viemisestä ja valvottamisesta. Lapsi ja nuori sattuu olemaan kiinnostunut erilaisista asioista ja tekemisistä, ei ehkä juuri tällä hetkellä vanhempien ja opettajien hyväksymistä tai pitämistä iänikuisista kirjoista ja pianon soitosta.

Oppimiseen, kuten varsin hyvin tiedetään, on monta eri tapaa ja mallia. Jollekin sopii yksi tapa, toiselle toinen ja sille kolmannellekin on jokin malli joka ehkä toimisi, mutta kuka ehtisi ja jaksaisi kuunnella ja ymmärtää Huppari-Heikkiä? Kokeiltaisiin erilaisia vaihtoehtoja, jottei Heikki jäisi paitsioon opin tieltä? Kyllä maailmakin opettaa, mutta jos tuottavuus ja säästöt ovat joka paikassa määräävimmät asiat, voi Heikki tulla meille kaikille jatkossa vielä hyvinkin kalliiksi. Onneksi osalle meistä, mutteripojistakin, kasvaa jonkin sortin älli päähän miltei itsestään, ennemmin tai myöhemmin, tai sitten se on ujutettu sinne umpiluuhun ihan meidän itsemme sitä edes älyämättä!

 

 

Kommentit

  • Eino J.

    Yksityiset mietteet hieman mykistyvät kolumnistin laajojen opiskeluaikojen harrastusten edessä. Kävin sentään hänen tapaansa aikoinaan RTV-asentajalinjan. Kaiketi menoja ja tekemistä on jokaisella koulutyön ohessa, kenellä mitäkin. Kolumnistin väsymys on aivan selvästi ollut sitä aitoa väsymystä, tai sanoisinko, fyysistä. Ulkoilu ja lentopallo ym. ovat tuoneet vastapainon älyllisille ponnisteluille – mikä taitaa nykyisin meiltä monelta puuttua.

    Kenties aikoinaan “tehtiin” enemmän itse, kun nykyisin usein puhutaan siitä, että seurataan kun toiset tekevät.

    Kouluaikoinani puhuttiin paljon “kevätväsymyksestä”, miten se silloin määriteltiinkin – pitkän kaamoksen jälkeen teki mieli ulos ja kesälomalle – tai jotain. Pärjäsin koulussa kohtuullisesti, ja pohdintani järjestelmästä on jäänyt vähiin, joten “mättämisestä” kerron myöhemmin.
    KIITOS – MUKAVA PAKINA!

  • Ari Niemeläinen

    Totta on Eino just tämä, että meidän kouluaikana oli pakko tehdä jotakin fyysistä, joka oli todella hyvä kun verrataan nykyaikaan. Jalkoja käytettiin, ei olleet koulut kuin harvoilla vieressä, koulukyyditykset ja omat autolla kuskaajat vain muutamilla. Puita pilkottiin, jotta mökki pysyi lämpimänä, perunoita istutettiin ja kaivettiin, että oli syötävää jne. Armeijassakin aivan rapakuntoisia oli vain jokunen. Tuskin sellaista koulumallia olisi tehtävissäkään, joka minun resursseillani olisi vienyt keskitason yläpuolelle. Meitä sen kuuluisan gaussin käyrän alkupään tallaajiakin tarvitaan ja ei olisi, niin tehtäisiin!

Jätä kommentti

*