Köyhän kaverit

Kerran aikaisemmin muistan tavanneeni näillä leveysasteilla yhtä paljon ”köyhän kavereita”, kuin menneen kuukauden aikana. Ensin tulivat pienellä viiveellä mauriaiset eli sokerimuurahaiset ja viikko sitten itikat. Seuraavaksi odottelen paarmoja, sitten mäkäröitä ja polttiaisia, kesäkauden päättävät, jahka mustikka- ja puolukkametsiin mennään hirvikärpäset, siis kavereita piisaa vähän köyhemmällekin.

Yli kolmekymmentä vuotta sitten edesmenneellä mökilläni keskellä nykyistä Etelä-Konneveden kansallispuistoa, muistan edellisen itikka-hyökkäyksen. Silloin jouduttiin lähtemään keskellä yötä kotiin. Vanhaan mökin retuskaan änkesi jokaisesta mahdollisesta reiästä sisään mustanaan itikoita. Kukaan ei ollut nukkunut silmällistäkään, lapset mukaan luettuna, parin tunnin kovista yrityksistä huolimatta. Kamppeet kasaan, veneen keula kohti appiukon mökkiä ja urku auki, itikat putosivat kyydistä. Rannalla sakki autoon ja kotiin Kuopioon nukkumaan, ehkä pienet torkahtivat jo menomatkalla ennen kuin Puijon torni näkyi. Aamulla olivat anoppi ja appiukko ihmetelleet venettä rannassa ja pihasta kadonnutta Ladaa .

Menneenä lauantai-aamuna vastaanotto mökillä oli melkoinen, kun parkkeerasin Voortin pihaan. Tavaroita sisään nostellessa ympärillä leijui tumma pilvi; sateesta ei ollut tietoakaan. Suonteen selältä kävi vienoinen tuuli suoraan mökin terassille, sillä ei tuntunut olevan minkäänlaista vaikutusta inisevään, kimppuun hyökkäävään kaveri-porukkaan.

Onneksi muistin saunatuvan kaapissa olevat, ajat sitten ostetut, itikan karkoitus-kiekurat. Nekin olivat tarttuneet toisiinsa, irtosivat vain pätkinä ja oli pirskatin hankala asettaa pitimiinsä mökin oven molemmin puolin. Aikani turattuani sain ne viriteltyä käryämään ja hyttysparvet hiukan loittonivat oven raosta kyttäämästä. Kaapista löytyi myös vuosia käytöstä pois ollut prinsessa-harso, sen virittelin sängyn ylle, päivä- ja yöunet olivat tällä konstilla taatut.

Saunan pesu oli ohjelmassa tulopäivänä, edellisenä viikonloppuna oli putsailtu itse mökki. Harmi kun todistusaineisto nyt innokkaista yhteistyö-kumppaneista jäi kuvaamatta saunan ja saunatuvan ikkunoissa. Niitä oli – paljon!

Harvoin ovat laudetasot ja muu irtoava, ulkona pestävä kalusto lentänyt pihalle sillä vauhdilla kuin nyt. Harjalla ja mäntysuopa-vedellä tapahtui kaluston ja saunan pesukin taatusti ennätysajassa. Lopuksi pulahdin vielä melko hyytävään järveen, lienen hukuttanut samalla muutaman kymmenen kaveria siitäkin huolimatta, että en ”turhaan” tapa ensimmäistäkään elävää maan päällä. Kalan pyydystän syödäkseni ja riistaa ammun pöytään aterialle nautittavaksi. Tänä kesänä on ollut pakko turvautua avokämmenen lisäksi monenlaiseen kaupan hyllystä löydettyyn torjunta-aineeseenkin, haulikko tuntuu edellä kerrottuihin kavereihin hieman järeältä aseelta. Vaikka rauhallinen mies olenkin, rajansa kaikella.

Sunnuntaina mökiltä lähtiessä lisäsin puutelistaan hyttyssavut ja pintaan Ohvia. Nämä sen takia, kun bändin pojat ovat tulossa viikon päästä mökille soitto-treeneihin ja ihan siltä varalta nuo karkoitteet ohvineen päivineen, jos kaupungin pojilla ei satu olemaan kesän kavereista vielä henkilökohtaisia kokemuksia. Toki soittamamme musan kakofonia on naapureiden lisäksi riesana itikoillekin, ja voihan olla että otetaan hieman sisäisestikin metelin- ja hyttysensietolääkitystä.

 

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    muistui mieleeni tapaus vuosikymmenten takaa
    – alokasleirille mentyämme ”savustin” telttamme ennen sinne asettumistamme.
    Keräsin kankaalta kimpun katajan oksia ja poltin ne kamiinassa ennen tulien tekoa. Savua oli maata myöten jonkin aikaa. Lämmön myötä savu hälveni.
    – Alkuun kaverit päivittelivät savua, mutta loppuviikosta kiittelivät – teltassa ei ollut tuona aikana ”itikoita” lainkaan. Kuinka tuo lehmisavu toimisi kesämökillä?

  • plokkariukki

    Eino, kyllä minä sietäisin pienen savun tuoksunkin, mutta entäpä vaimo? Lehmisavujakin lapsena ylläpidetty. Yöt nukuttiin kalareissuilla monesti taivas alla ja sateella veneen alla, itikoitakin riitti, mutta kostea sammaltukko nuotioon niin taas saatiin otettua torkut. Onneksi teltat tulivat sitten 60-luvulla, oli sadesuoja ja itikatkin helpompi pitää poissa yöunta häiritsemästä ja tietysti se Ohvi.

Jätä kommentti

*