Kuin paras kaveri

Kevät on tautista aikaa, liikkeellä on jos jonkinlaista pöpöä. On yksi viheliäinen tautiryhmä, johon ei löydy lääkettä eikä helpotusta terveyskeskuksesta työterveyslääkäristä puhumattakaan. Jonkun kohdalla tauti ilmenee autokuumeena, sen virusmuunnos panee etsimään moottoripyörää, venettä, kesämökkiä tai vaikka matkailuautoa.

Missä nämä kyseiset virukset piileksivät talvikaudet? Itämisajan jälkeen, varsinaisen taudin puhjettua alkaa ankara pohtiminen, mihin varani riittävät ja mitkä kriteerit hankittavan välineen tai tuotteen pitää täyttää? Mutkikkaammaksi asian tekee se, jos ja kun perheessä on useampi asiaan jollain tavoin vaikuttava henkilö.

Viime keväänä taudin kourissa ostin moottoripyörän, tämän Ifa RT 125:n vm. 1955 hankin täysin omista mieltymyksistäni ja mielihaluistani kiinni pitäen. Kolmesti olen selättänyt moottoripyöräkuumeen vain ostamalla tai vaihtamalla pyörän.

Olen kuullut moottoripyörän ja auton jollain tapaa olevan omistajansa kaltainen ja kertovan jotakin tämän tunne- ja arvomaailmasta, mitä muuta?

Ainakin seuraavia asioita minusta kertoo Ifa: Olen itsetunnoltani melko terve, todennäköisesti iäkäs mies. Nuori ja heikolla itsetunnolla varustettu henkilö ei suostu ajamaan näin vanhalla, pienellä ja epävarmalla vekottimella metriäkään. Pussihousuporukkaan (vanhojen pyörien harrastajat) perin harvoin kuuluu naisia, ainakaan nuoria. Minulla ei ole ajellessani kiire, liikennevaloissa ei tarvitse näyttää, että kyllä lähtee. Olen mieluummin ekstrovertti kuin introvertti – puhelias kuin sanaton, koska pysäyttäessäni pyörän minne tahansa, saan välittömästi juttukavereita ja pääsen vastailemaan mitä merkillisempiin uteliaiden kysymyksiin.

Osaan %-laskua. Ifan kone vaatii 4% bensa/öljyseoksen, virhe laskutoimituksessa kostautuisi koneen kiinnileikkaamisena.

Olen huolellinen. Vaihdelaatikon öljytaso, rengaspaineet, jarrut, valot yms. on tarkistettava joka kerta ennen liikkeelle lähtöä, jotta matka sujuisi ilman isompia ongelmia, vaikka tarkoitus olisi ajaa vain muutama kilometri kahville lähimpään Esson baariin. Olen varovainen ja ennakoiva. Renkaat ovat kivikovat ja ainakin 30 vuotta vanhat, pitoa niissä ei ole ja pinta haprastuu uhkaavalla tavalla, samanlaisia Barumin kumeja tuskin löytyy mistään. Jarruja, sellaiset uudemmissa pyörissä on, Ifassa ei ole, on vain hieman nopeutta hidastavat ominaisuudet jotka on hallittava. Osaan ajaa moottoripyörää todennäköisesti yhdellä kädellä, koska sähköisiä vilkkuja pyörässä ei ole ja suuntamerkki näytetään käsillä huitoen, myös jalalla olen nähnyt joskus suuntamerkkiä näytettävän, tällöin kyseessä lienee harvinainen, yksikätinen motoristi. En keuli, Ifassa ei riitä tehot ja minulla taidot.

Mikä sai minut lopulta ostamaan Ifan? Sen hinta oli pussilleni sopiva. Ifa oli alkuperäisessä maalissa ja varusteissa ilman ylientisöintiä ja fiksauksia. Peruslaiska olen, en jaksa maaleja ja kromeja kiillotella.

Vanha, pieni ja kevyt pyörä oli tarkoitus hankkia. Ifalla oli kerrottavana hyvä tarina eletystä elämästään. Se oli museokatsastettu ja ”soiva” peli. Ostaessani pyörän vuosi sitten olin niin huonossa hapessa ettei minusta ollut ison remontin tekoon, eikä raskaalla pyörällä ajajaksi, Ifa osui paremmin kuin hyvin suunnitelmiini! Minut täytti heti sen satulaan istuttuani sama lapsuus- ja nuoruusajan tunne, kuin silloin 50-luvulla isän DKW:n takabaxille (myöhemmin merkistä tuli Ifa) tai tankille kiivetessäkin, se oli riemu ja vapaus miesten kesken. Melkein sama kone, tunnen ja muistan sen metkut vielä yli 60 vuoden takaa kun aloitin alle kouluikäisenä isän apumekaanikkona DKW:n remontit.

Tässä muutamia asioita miksi minä ja Ifa olemme kuin parhaat kaverit, molemmat elämää nähneet ja jonkin verran kokeneetkin. Voiko moottoripyörä kertoa enemmän isännästään kuin Ifa minusta, tuskin? Entä sinä, millaisen motskarin sinä ostaisit jos saisit siihen mahdollisuuden vai oletko kokonaan välttynyt tämän taudin tartunnalta. t. ariukki

Kommentit

  • Leena Raveikko

    Niin, minäkin yritin taannoin vihkiä molemmat poikani polkupyöräilyn ihanuuksiin. Ja miten kävi. Ehkä tallin perukoilta löytyy molemmilta yksi toimiva munamankeli, mutta tallin edustustilan täyttää erilaisten moottoripyörien valikoima: eri tarkoituksiin erilainen mopo. Aina ei retroäiti jaksa ymmärtää nuorten miesten ajatuksenjuoksua…

Jätä kommentti

*