Kunto Retuperällä

En oo ikinä ollu huippu-urheilija, mutta siitäkii eestä himourheilija. Helepompi on tuassiisa luetella lajit, mitä en oo harrastanna, esmerkiks golfia enkä isommin potkupalloo, tok mualivahtina oon seisonna puulaakiotteluissa sillon, ku sinne ei oo vappaaehtosesti muita suatu. Noessa pelilöessä pallot ei pysy meikäläesen kontrollissa, tosin ei oo tullu enempee kokkeiltuakaan. Toesin on lentopallo, jos yhen pelin ihan kurriillessan maenihen. Pittuus, tae enempikkii sen puute pit korvata hirveellä pompulla ja pallova lyötiin mahottomalla voemalla ja molemmin käsin. Kaekki pelmiehetkää ei ossoo semmosta vielä tänäkään päevänä, vaekka tuntuuvat reenoovan melekkein yötä päevee. Jiäköön ihtesä kehuminen pallolulajiloessa nyt tähän.

Ylleisurheilu, voemaelu- jopa kamppaelulajit kokkeiltiin usseimmat. Kiekonheittäjä oes tullu! Kotkylä Huapakosken kentällä heinikon seassa limppuva heitettiin ja listoesta katottiin tulostaso; ol tullu kiskastua ikäsissään A-luokan tulos ja ihan reippaasti, tosin niin tek melekein kaikki muuttii mukana olleet, ei oltu mittään rihvel-poekia kukkaa, enempi poejanjullikoeta. Punttijakkii nostettii aena kun ol mahollissuus ja jos ei oekeeta tankoo siihen hättään löytynnä, nii sitten kärrinpyörijä ja kaekki seuvun kivet puoleen kuutijoon asti, aenae yritettiin. Velmies toe mualimanreissuiltaan nyrkkeilyhanskatkii ja niillä hakattiin toesiamma niin kauan, kunnes yks nuapurin poeka män vahingossa kerran tajukankaalle kiihkeessä matsissa. Sen jäläkeen hanskoella äet lämmitti keittiön uunia ja paesto pullaa.

Rakkaas lentopalloon säely ikämiesvuosiin asti. Muistanhan minä joskus Kuopijosssakii joku turnaas ol lähes neljäkymmentävuotta sitten ja pelata välttämättä pit, ol kunniasta kyse! Ukkoon pantiin jo sillon, nuorena miehenä, liäkettä olokapiähän ja sinne sun tänne semmosia miäriä, että tunto kyllä hävis, mutta kentälle piäsin pallova paeskoomaan ja kae myö pärjättiinkii. Noesta ajoesta alakaen tervettä päevee en oo nähny, mutta en tehnykkää niinku isäukko käski, että lopeta het tuo urheilu, jos terveitä päevijä jne…

Lentopallon lopetin vasta ihan muutama vuos sitten ja sennii usseemman liäkärin käskystä. Työmuan pelissäkkii, kaverien pit nostoo tiikerin jäläkeen lattialta pystyyn, kun en omin voemin piässy, yritystä piisas!

Ukkiin on pantu uutta varaossoo ja eläkkeellä ehtii nyt reenoomaan vähän maltillisemmin. Alan tuassiisa löytämmään kuntoelun uuvelleen, himostakkii urheiluun on hitunen jälellä. Piäs ukki nimittäen enempi rapakuntoon ja koko urheiluharrastus jäe ihan retuperälle.

Lajit on nyt  uuvet. Ykköslaji on mummopyörällä ajelu joka uamu, jos oon pyöräelykunnossa ja kel on ees siejettävä. Kakkoslaji on mökillä uistimensoutu, ellei tuule ihan tolokuttomasti. Molemmat lajit on siitä hyviä, ettei ne oo niin tarkkoja ajasta ja parraellaan uistimeen suattaa napata päevän eväskalakii. Ei haettoo vaekka herreis vähän aekasemminkii reenoomaan, viijeltäkkii oon monena uamuna jo mänössä. Puunpilikkominen ja ruohonajo on suanu kuntoelun statuksen. Potkupallo, se on tullu uuvelleen ja enempi nyt kuvijoon mukkaan. Ukin tyttö 3v. sannoo monta kertoo päevässä kylläellessään: Potkitaan ukki palloo, sitä kutsuva ee voe vastustoo!

 

Jätä kommentti

*