Kusiluistimet ja rikkinäiset farkut

Kun joku kämähtää turvalleen talvella jalkakäytävällä sukattomissa tennareissa, saati korkkareissa ja loukkaa itsensä tai hakee saikkua flunssaan rikkinäisissä puolisääreen ylettyvissä pillifarkuissa ja napa paljaana, ilman hanskoja ja pipoa päässä, määrättäköön ensin psykiatrille ja sitten hoitoon. Kirpparilta saa kaikkia talvivarusteita, piposta saappaisiin halvalla. Vaikka työtön olemattomalla päivärahallaan, saati työssä käyvä, palkallinen ihminen. Yläkoulua käyvä nuori pyytäköön muutaman lantin huoltajaltaan kunnon kamppeiden ostoon.

Oli näitä Suave ja Brylgrem-poikia ennenkin -40-asteen pakkasessa ilman pipoa, Stetsonia ja korvaläppiä. Nailonsukkamimmit kipittivät talviviimassa kauppaopistoon ja toimistoon alakarvoitus huurussa. Savotoille painelivat äijät umpijäässä Jawoillaan sukset sivulla suhisten, tötteröt naamalla ja tuli ne mopotkin 50-luvun lopulla ja niissä oli sentään tuulisuojatkin.

Mikä on sitten muuttunut noista 50–60-vuoden takaisista ajoista. Valitus, valitus ja valitus. Ennen pidettiin omana kippeenä ja häppeenä jos palelsi tai liukasteli edellä mainituista syistä. Nykyään vika on aina toisessa tai muualla, yhteiskunnassa. Ei ole hiekkaa tiellä ja jalkakäytävällä tai on liian kylmä. Talvella sataa lunta ja on pakkasta, kesällä tihuuttaa vettä ja paleltaa tai on hellettä, eriskummallista miten Suomen sääolot on muuttuneet – onko?

Jos minä könkkäukko kaadun kunnon jalkineet jalassa ja vielä nastat kenkien alla liukkaalla kadulla, syytän itseäni, varomaton olin ja mitäs läksin! Jos palellutan -20 asteen pakkasessa varpaat tai sormet, ehkä korvatkin, on dementiani edennyt niin pitkälle, että läheisten on syytä harkita kohdalleni palvelutaloon muuttoa lukkojen taakse.

Jos minä kimmahdan autollani tai mopollani mutkasta ulos tangentin suuntaan, tilannenopeuteni on ollut liian suuri.

Missä mättää, terveillä ihmisillä on järki ja tolkku jätetty narikkaan tai kotiporstuan hattunaulakkoon, jos sellainen on. Vastuu siirretään pukeutumisessa tai sen puuttessa, liikenteessä kuin muussakin elämässä toisille. Työnhaku ja työn löytyminen mukaan luettuna, ihan vaan viittaan parhaillaan käytäviin keskusteluihin ja lakkoiluihin. Eikö hiukan voisi yrittää tehdä asioille jotakin itsekin?

Joku sanoo, helppo eläkeläisen on sanoa – niin on. Niin kauan kun vielä saa ja pystyy itse päättämään asioistaan ja tekemään niiden eteen jotakin. On toki asioita joihin ei voi itse vaikuttaa, mutta se onkin jo ihan eri juttu se.