Kutsumaton vieras

Olen monessa suhteessa elämässäni onnenpekka. Suuri osa asioistani on hyvällä mallillaan ja pyrin osaltani hoitamaankin hommani niin, että pysyisivätkin reilassaan jos on itsestä kiinni. Jonkin verran auttelen muitakin kun voimavarat ja aika antavat myöten. Aina ja kaikki ei ole kuitenkaan omissa käsissä.

Helle, muuten minusta riippumaton asia, on tila joka ei ole kaltaiselleni ihmiselle hyväksi, se tekee ärtyisäksi. Yöllä valvon märillä lakanoilla, piehtaroin yrittäen saada unta, litisevä tyyny pään alla  ei ole kiva. Minun oma jäähdytysjärjestelmäni ei kertakaikkiaan toimi silloin kun huonelämpötila ylittää +23 astetta. Kaikkein vähiten siihen toivon seurakseni kaveria jonka sain kolme päivää sitten.

Olin asettautunut iltakymmeneltä tapojeni mukaan petiin. Lueskelin erittäin mielenkiintoisia ja herkullisia tarinoita sisältävää kirjaa. Sanoin jo vaimollekin aiemmin illalla, että yöstä voi tulla lämmön takia tuskallinen, lämpömittari näytti makkarin nurkassa +26 astetta. Mökillä lämpö pysyttelee helteelläkin makuusopessa yleensä siedettävänä, toisin oli nyt palatessa juhannuksen vietosta kotimaisemiin helteen keskelle. En edes muista koska aiemmin olisin ollut tekemisisssä kyseisen kaverin kanssa joka nyt teki tuloaan seuraani. Olen päässyt onneksi eroon lonkka- ja selkäsäryistä jotka vaivasivat minua vuosia päivästä toiseen ja varsinkin iltaisin ja öisin. Liekö osansa näiden häipymiseen kunnon hoitamisella ja varomisella rasittaa kuluneita paikkoja liikaa? Sopivat lääkkeet auttoivat aikanaan särkyyn ja lopulta leikkaus.

Olen hoidattanut ja hoitanut hampaitani hyvin sitten nuoruusvuosien, jolloin rahan puutteen takia hammashoito jäi heikolle. Oppikouluvuosien jälkeen tehtiin iso remontti hammaskalustossa ja sen jälkeen hampaanpesu ja hammaslääkärin tarkastukset eivät ole unohtuneet.

Armeijassa sattui tapaturma jossa yksi etuhampaistani meni kappaleiksi taisteluharjoituksissa. Se hammas oli operoinnin kohteena useinkin, mutta viimeiset 30 vuotta saatuani tuon ongelmahampaan tilalle implantin eli keinojuuren uusine hampaineen, siitä eikä muustakaan purukalustosta isompia harmeja jokavuotisten tarkastusten ja pienten paikkakorjausten lisäksi ole ollut.

Nyt on! Yläleuassa jomottaa niin peevelisti. Kahtena edellisenä iltana se alkoi ja eilen jo päivällä. Maksimimäärä parasetamolia poskeen ja tippaakaan ei auta, parin tunnin päästä pitkän piehtaroinnin päälle uusi satsi huiviin ja sitten jonkin ajan kuluttua saan unen päästä vähän kiinni. Kaksi alkuyötä valvoin ja eilen edes päivätirsoille en päässyt, jäytäminen alkoi jo puolilta päivin. Soitin hammaslääkäripäivystykseen ja sain ajan viidentoista minuutin päähän soitosta.

Hammaslääkäri koputteli ja tutki kalustoani, otti röntgenkuvankin ja tuumasi lopulta: ”Kumma kyllä, mitään vikaa en täältä löydä. Taidat olla kova narskuttelemaan hampaitasi? Hion noita paria hammasta hieman lyhyemmäksi, jotta ne saavat vähemmän painetta purennassa, jos tämä ei auta, ihmetellään sitten myöhemmin yhdessä uudestaan mitä tehdään.”

Eilen illalla show jatkui, parasetamolia maksimit kehiin ja odottelemaan unia. Lääkäri varoitteli ottamasta liikaa särkylääkettä, ei ainakaan tulehduskipulääkettä, kun on noita muitakin lääkkeitä tuon sydämen takia. Kävin siinä odotellessa säryn loppumista jo tietokoneellakin aikani, kun eilen jäivät plogin kirjoittamiset ja muukin sosiaalinen media vähille muun tekemisen ja helteen takia. Lopulta jomotus hieman helpotti ja uinahdin aamupuolella yötä levottomaan, hikiseen helleuneen.

Odotan jänityksellä tätä iltaa. Apteekissa on varulta käytävä, eilen loppuivat parasetamolit lääkekaapista. Tällaista kaveria minä nyt vähiten odotin tähän helteen keskelle seurakseni. Kateeksi eivät käy ihmiset, joilla tiedän olevan jatkuvat ja kovemmatkin säryt ja tuskat. Pientä viitettä omakin jomo on antanut siitä, että lunkimpikin mies käy helkatin ärreeksi, kun hampiin jomottaa ja hiki tippu tukasta, unenpäästä ei saa kiinni kuin kokovatalopuudutuksella.

Jätä kommentti

*