Tänään päättyy virallisesti meidän nokialaisen kerrostaloluukkumme joulunaika. Pinsiön suunnalla kasvanut ja kasvatettu, pari kertaa päivässä kastelemani kovin juopoksi osoittautunut ja rakkaudella hoivaamani joulupuu saa tänään lähtöpassit pihalle. Oheisesta kuvasta huomaat, kuusemme on kukon askeleen verran jatkuneesta päivästä tulkinnut kevään koittaneen. Kauniit, vihreät kerkät ovat puhjenneet ja alkaneet työntyä uskomattomalla voimalla ulos lyhyeksi jääneestä talviunestaan.
Aluksi olin suuresti pettynyt kuuseemme, sen komiasta ulkonäöstä huolimatta. Neulaset olivat hyvin löyhässä. Pienikin henkäys tai hipaisu sai aikaan melkoisen rapinan kuusen alle viritellylle voimapaperille, joka oli asetettu suojaamaan lattiaa kuusesta ehkä tippuvasta pihkasta.
Aika parantaa haavat näköjään kuuseen kohdistuneesta pettymyksestäkin. Nyt sitä tullee jo ikävä. Suorastaan perheenjäseneksi osoittautuneen ja melkoista hellimistä ja hoitoa vaatineen luontokappaleen poistaminen on jokavuotinen, surullinen projekti, jota ei voi kovin pitkälle välttää. Elämä on luopumista, milloin mistäkin.
Mietin jo noiden vuosikasvujen sopivuutta salaattiin, jotkut tekevät kuusenkerkistä siirappiakin, mutta jääköön kokeilut niiltä osin. Tuli juuri ostettua kaupasta siirappia kaalilaatikkoon laitettavaksi, se taitaa olla ainut ruoka, johon siirappia meillä tarvitaan.
Omakotitalossa asuessamme kuusen poistaminen oli homma johon tarvittiin oksasakset, harja ja rikkakihveli. Oksittu ja katkottu kuusi palveli viimeisenä tehtävänään lämmön tuottajana olkkarin pönttöuunissa iloisesti rätisten. Nyt asia ei olekaan ihan niin yksinkertainen. Ei ole uunia, ei oksasaksia, joten kuusi on hävitettävä kokonaisena ja vietävä ulos roskiksien viereen sieltä edelleen toimitettavaksi jatkokäsittelyyn, minne mennee – en tiedä.
Ota ja vie kuusi tuommoisenaan oman huushollin, kahden kerroksen ja porraskäytävän läpi ulos. Viime vuonna varasin kaksi isoa jätesäkkiä kuusen poiskuljetukseen. Niistä tein kuljetuspaketin, jottei kuivahtanut kuusi olisi aiheuttanut neulaskaaosta viimeisellä matkallan. Nyt unohdin säkkien hankinnan, eikä sopivaa pressuakaan löytynyt tähän hätään hoitamaan samaa asiaa.
Muutossa tavaroiden pehmusteena ja suojana ollut ja talteenotettu parisängyn vanhan patjan päällispussi hoitanee varastokopista alakerrasta löytyneenä kuusen kuljetukseen sopivan apuvälineen. Tekisi mieli sanoa, että aika tavaran nauttii. Ei mennyt hukkaan sekään tavaran talteenotto vuosi sitten.
Joulun aikaan ei tullut mässäiltyä, joten vaakan lukemat pysyivät ihan suht`koht lukemissa. Nyt alkavat härkäviikot aloitan ilman suurempia laihdutustavoitteita.
Jos toivoa saan, niin jospa vuosi alkava olisi sairastelujen suhteen hieman armollisempi ja tuo meitä lähes kaikkia koskettanut koronakin siirtyisi kuluvana vuonna pandemian kurjimuksessa elettyjen aikojen joukkoon. Olisi hienoa päästä nauttimaan rajoittamattomasta ja koko ajan varuillaan olevasta elosta edes lähelle entistä, normaalia olotilaa. t. ariukki
