Aloitan vaikka siitä, että yritin vaihtaa profiilikuvani näin vuoden aluksi toiseksi ja sehän kävi vaikeaksi. Kyllästyin omaan pärstääni jopa oman plogini sivussa. Tupelo kun olen tämän apparaatin käytössä niin eihän se meinannut onnistua sitten millään. Korkeaksi kuva tuppasi jäämään ja en millään saanut rajausta siirtymään ja tallentumaan, apua! Siivut vain pois otoksen ylä ja alareunasta ja paina tallennusta, luulisi olleen helppoa, vaan kun ei pelannut.  Lopulta pidin pienen tauon ja huilasin, homma onnistui ja vielä kun tietäis, että miten?

Uuden vuoden lupauksia en ole koskaan tehnyt. Selailen kyllä vanhoja päiväkirjoja näin vuoden vaihtuessa. Tapanani on ollut kirjata vuoden viimeiselle päivälle lyhyesti yhteenveto menneen vuoden myönteisistä ja kielteisistä asioista, jopa neutraaleistakin, jotka koskettavat läheisesti itseä ja perhekuntaa. Mualiman mennoon en paljolti vaivaa näe vähäisten kykyjeni ja asemani takia, tuskin pystyn sen mennoon isommin vaikuttammaan. Joskus yritin, rauhaakin turvasin muka Lähi-Idässä, mutten onnistunut, sotivat vieläkin ja tulevat aina sotimaan, amen!

Edelliseen tällaiseen yhteenvetoon on yllättävän vähän muutoksia. Suurin plussa on ilman muuta yksi kipittäjä jatkossa lisää lomilla ukin ja mummin pihalle! Suurimpana miinuksena ehkä kalan saaliiden heikkous, joka alkoi heti kohta alkukesästä, kun ei purrut uistimeen, niin ei purrut. Metsästä saalista tuplasti enemmän kuin viime vuonna eli kaksi töyrtä. Viime vuoden vaihteessa olin kirjannut olkapään kivut, jotka olivat haitanneet kaikkea touhua ylen määrin, jopa yöunta ja siihen vaaditaan jonniinmoinen särky. Tällä kertaa se vaiva on jäänyt täysin unhoon, syytä en tiedä. Onko muut vaivat (lonkan ja selän peevelit) sitten ylittäneet kivun määrässä hartiaseudun ja pienempi paha unohtuu? Eikö se näin ole maailman menossa muutenkin?

Kuka muistaa nyt Krimin ja Ukrainan sotkuja, kun pakolaista lappaa maahan pilvin pimein. Kuka itkee lumen vähyyttä talvella, kun on leivästäkin puutetta irtisanomislapun pätkähdettyä kouraan, eletään perusturvan varassa ja talovelkakin on maksettava. Bensan hinnan alenemistakaan ei huomaa kun lompsa on tyhjä joka tapauksessa. Jos jotakin positiivista tähän loppuun niin se on se, että kun pakkanen hiukkasen hellittää noista -15 asteen lukemista ja vinka ei käy pohjoisesta, niin plokkariukki vääntäytyy pilkille ja rannalle makkaran paistoon, se on varmaa se, jos ei tule tärkeämpää tekemistä. Missä mahtaa pilkkivehkeet olla? Matoset on siirretty pikkuhiljaa jäätyvästä kompostista kellariin kurkkupöntöön, missä ne kasvavat ja tulevat jatkossa antamaan monta jörrikkä ahventa!

Tuo profiilikuva olkoon symboolinen, vaikka jääkukat siinä ikkunassa vielä ovatkin, siis lisää tuulta purjeisiin niin kyllä tulevakin vuosi pärjätään. Ei tätä muata ole marisemalla ja makkoomalla tehty eikä parannettu ennenkään!