Laatumusiikkia korvakuulolta

Kitaristi ja kitaransoiton opettaja Tomi Paldaniuksesta oli 10.04.17 artikkeli Savon sanomissa .  Tunnen suurta lukkarinrakkautta artikkelin henkilöön, olen kitaran korvakuulolta soittaja. Koulutettu muusikko Paldanius oli oivaltanut jossakin elämänsä vaiheessa, että jopa maailman parhaimmat kitaristit soittavat instrumenttiaan ilman nuotteja! Minä reppana olen koko ikäni kantanut huolta soittotaidoistani, nuoteista kun en ymmärrä enempää kuin sika hopelusikasta. No, sentään ihan vähän, mutta että kitarata näppäilisin suoraan joltakin lapulta, niin…? Kukapa sen siankaan tiedosta sen lusikan päälle varmasti tietää, kun ei siltä sitä koskaan edes lie kysyttykään.

Näillä mennään

Minulla oli oppikoulussa joskus vuonna -64 niin mahtava musiikinopettaja, että tappoi  musiikinopiskelun haluni heti ensimmäisellä luokalla ja saman tämä ikä-lady teki muillekin takapenkin pojille, kitaran rämpyttäjille. Meitä ei enää jatkossa tarvittu ja kaivattu  musiikkitunneilla. Siinä joukossa oli yksi Vepsäläisen (Vepsän) Karikin.

Nämä korvakuulolta soittavat veljet voittivat sitten muutaman vuoden päästä kahtena vuonna peräkkäin ammatillisten oppilaitosten (mukana myös konservatoriot) Suomen mestaruudet paperista soittavien ”ammattilaisten” nenän edestä. Mikä lie syy, että oopperoiden aariat ja lied-musiikki lapusta laulettuna ja soitettuna eivät iskeneet arvoisaan raatiin? Se tai ne valitsivat voittajiksi kitaraa ja banjoa korvakuulolta rämpyttäneet ja rempseästi rallatelleet trubaduurit Pieksämäeltä.

Matkaa on taivallettava vielä pitkään pystyäkseni edes jonkinlaiseen tasoon soitannassani ja laulannassani. Loppuu ukolta aika, ennenkuin laadusta voitanee puhua, mutta kivaa korvakuulolta musisoiminen on. Vielä kun sitä tekee yhdessä vanhojen kavereiden (eläkeukkojen) kanssa, lysti on moninkertainen. Peruslaiska kun olen, muista bändiläisistämme en mene takuuseen, en turhia harjoittele.

Keikkaa pukkaa. Harkat alkavat ensi lauantaina kesää varten. Kotikylällä on kyläjuhlat. Jos ei oteta lukuun viimekesän comeback-keikkaa varten käytyjä neljää harjoitussessiota, edellisistä yhteisistä soitannoista olikin päässyt kulumaan jonkin aikaa – 45 vuotta.

Odotan lauantain tapaamistamme kuin lapset joulupukkia. On meillä mukana nuottejakin, niissähän on laulujen sanat. Kärpäsenpaskoista, joiksi nuottiviivoilla olevia räpellöksiä nimitän, ei ole paljoa tarvis. Sointumerkinnöistä sentään jotakin ymmärrän ja transponointi, musiikki-ihmisenä tiedät sävellajin vaihdon, sen osaan vanhasta muistista barrea tai capoa käyttäen. Joskus tulee tenkkapoo yhtä aikaa laulaessa ja soittaessa. Muisti heittää jostakin syövereistä tai selkärangasta soitannan vanhaan, 45-vuoden takaiseen sävellajiin, mutta sekös vasta poikia naurattaakin. Nähdäänkö kesällä Haapakosken kyläpippaloissa korvakuuloltasoiton merkeissä? Tätä kysyy valemuusikko HHB-yhtyeestä.

PS. Transponointi, barre-sointu ja capo löytyvät netistä vaikka googlaamalla, jos et satu tietämään, mitä ne ovat.