Lakupötky ja uunijuusto

Jospa saisin toivoa jotakin ensi kesälle, niin yksi ensimmäisistä listallani olisi, ettei bensan hinta nousisi enää kovin paljoa. Pieneläkeläiselläkin olisi varaa ajella mökille Nokialta Suonenjoelle ja vielä takaisinkin. Kesää vietettäisiin pääosin Savossa, kun ei tämä kerrostaloelämä kaupungissa ole ainakaan kesällä mitään herkkua pikku puuhastelusta ja kalastamisesta tykkäävälle äijän tursakkeelle. Ruokaa kaupoissa saisi olla saatavilla, vaikka valikoimat voisivat minun puolestani olla pienemmätkin, liika on liikaa tässäkin asiassa. Kalaa pyytäisin järvestä, muikkuja pitäisi varoa syömästä, kun kihtikin vaivaa vanhoilla päivillä muiden vaivojen lisäksi. Ensi kesän kohdalla tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Kovin epävakaalta tilanne maailmalla näyttää, mutta siitä ei yhtään enempää. Terveys ei ole sieltä parhaasta päästä, mutta näillä mennään.

Asiointi ennenvanhaan Jäppisen sekatavarakaupassa kuin Osulassakin Haapakoskella, kotikylälläni oli helppoa. Kylällämme oli peräti nämä kaksi kauppaa. Ei valikoimat kovin kummoisia olleet nykymarketteihin ja tavarataloihin verrattuna. Kaikki mitä tarvittiin kylän kaupoista saatiin, jos ei varastossa ollut – tilattiin. Vuosikymmeniin kylällä ei ole ollut enää ensimmäistäkään kauppaa.

Tiskin takaa palvelevalle tutulle myyjälle kerrottiin mitä tarvitaan. Kahvia pyydettäessä myyjä tiesi vanhasta muistista Ari-pojan kahvimerkin, se oli sieltä halvemmasta päästä kuten toistenkin työläisten penskat kotiin viemisiksi ostivat. Ei kahvia kovin montaa lajia ja merkkiä kaupassa ollut. Kahvin pavut jauhettiin tiskin takana kahvimyllyllä ja siihen pannukarkean päälle pakettiin laitettiin pahvinen kuva, joka meistä lapsista oli kiva, jotkut niitä keräsivätkin, auton kuvia niissä oli ainakin. Hedelmiäkin oli tarjolla, korkeintaan paria lajia, joskus saattoi olla banaania omenoiden ja appelsiinien lisäksi. Hedelmiä ostettiin yksi perheenjäsentä kohti ja sekin oli silloin tällöin. Maidon myyjä mittasi litran mitalla omaan hinkkiin kylmäluukun takaa tonkasta. Maitoa oli tasan yhtä laatua, sitä oikeata lehmän maitoa. Kun kaikki ostokset hiivaa ja jauhoja myöten oli saatu, laski myyjä yhteen hinnat paperin nurkkaan ja lopuksi kirjasi ostokset vastakirjaan. Lasku maksettiin tilipäivänä, kun isä oli saanut tilipussin tehtaalta tai 60-luvun lopulla taisi tulla raha jo Postipankkiin rautatieasemalle. Kohta pankkeja ei löydy enää kaupungeistakaan, ainakaan sellaisia joissa olisi ovi auki. Rahaa pankista nostettiin shekkilappusella tai pankkikirjalla.

Lehti haettiin viikonlopulla rautatieasemalta ja viikolla kaupalta, vasta myöhemmin Savon sanomat alkoi tulla postilaatikkoon Tenhusen navetan päätyyn, silloin asuttiin jo omassa talossa Tiiliruukilla, eikä tehtaan punaisissa pytingeissä. Lehti kelpasi luettuna huussiin pyllyn pyyhkeeksi, ei tuohon aikaan ollut pehmoa, valkoista rullaa käytössä ulkohuussissa. Samalla siinä sai lukea vaikka sarjakuvat uusiksi tai kuolinilmoitukset. Kuolinilmoituksessa oli usein yleinen kutsu hautajaisiin, jonne halukkaat pääsivät mukaan. Muistotilaisuus oli vainajan kotona tai jossakin ravintolassa kaupungissa.

Tehtaan navetalta haettiin ternimaitoa kun joku lehmä oli poikinut ja äiti valmisti uunissa uunijuustoa, se oli minun herkkua. Joskus sain luvan ostaa kaupasta lakupötkyn, mutta silloin oli vaikka nimipäivä, niinkuin minulla tänään tai jokin muu juhlapäivä. Nyt en osta lakupötkyä.

t. ariukki

Jätä kommentti

*