Liikaa tavaraa nurkissa ja verisuonissa

Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla, näin sanotaan Sanassakin, Saarnaajan kirjassa. Minä olen ihastunut noihin paksun kirjan sanontoihin ja totuuksiin. Rintamamiestalo ulkorakennuksineen ja kesämökki ovat oivia paikkoja haalia monen sortin hilavitkutinta ja itselle muka tärkeää tavaraa, mutta niilläkin on lopun aikansa.

Tuntuu vaikealta ja väärältä luopua lähes 50 vuotta suurimman osan ajastaan komeron naulassa roikkuneesta rinkasta, ehjästä ja ihan toimivasta, mutta kun sille ei ole enää edes vähäistä tarvetta.

Luovun jopa äidin perintönä tulleesta ruisleipämoottorilla toimivasta ”pesukoneesta” eli lasisella pesualustalla varustetusta pesulaudasta, vain mäntysuopapala puuttuu sille tarkoitetusta kolosta.

Kameralaukullisesta kinarikalustoa, jolla filmille kuvattiin perheen juhla-, loma-, kala- ja metsästysreissut, oma YK-reissukin Lähi-Idässä jne. Väri-, mv- ja diafilmiä poltettiin satoja rullia enemmän ja vähemmän hyviin kuviin. Kuvauskalusto joutaa jollekin keräilijälle jos kelpaa parilla sadalla, maksoin siitä 70 – 80-luvun vaihteessa silloisia tonneja, useita.

8-millin filmikamera joutaa pois jos jollekin kelpaisi. Nykyään laadukkaampaa videokuvaa tulee perustason kännykkäkameralla, vain se iki-ihana surina puuttuu nauhoitteesta ja filmin katselemisessa projektorin rätinä.

Vanhat petroolivalaisimet löysivät uuden omistajan pistettyäni ne nettiin myyntiin, tuulastamisessa niitä pääosin käytin ja ennen sähkön tuloa iltaisin vanhalla mökillä.

Rakkaat putkiradiot ja vanhat raahattavat ja kännykkäpuhelimet joutavat hyllyjä täyttämästä, mutta niiden tallentama tieto on hyvä poistaa ennen myyntiin laittamista, tiedä jos joku ostaja haluaisi vaikka identiteettivarkaaksi ruveta. Sekin saattaisi onnistua kaivellessa puhelinten muisteja, mitähän mielenkiintoista mahtaisi meikäläisen elämästä sieltäkään löytyä?

Muutamia muinaisesineitä jää edelleen tilojen täytteeksi, niistä mainittakoon lusikkakaira ja pari vidonauhuria, laskettelusukset ja monot siltä varalta, tiedä vaikka hiihtolomalla retroilemaan lastenlasten kanssa Häkärinteille. Onneksi minuun ei vielä ole iskenyt jogurttipurkkien, jäätelötikkujen, eikä minkään ns. turhan tavaran eikä rikkinäisten Arabia-lautasten keräilyinto, ne tuntuvat olevan monen mummon ja papan jäämistössä perikuntien murheena kun eivät oikein tiedä niiden tulevaa osoitetta, muovi-, seka- vai lasijäte, omakohtaista kokemusta on!

Ajat sitten toimintansa lopettaneet puutarhatraktorit, perämoottorit, moottorisahat, kulmahiomakoneet ja muut sähkötyökalut sensijaan voivat minun jäämistössäni kiinnostaa poikapuolisia pesäntonkijoita, luulen niin, jos pääsevät osingoille ukilta jääneeseen työkaluvarastoon ja mökin ”takataloon”.

LOPUKSI: Kiitokset Mikkelin keskussairaalan kardiologeille, annoitte ariukille jatkoaikaa! Hoonasitte minun pahoin tukkeutuneita moottorin polttoaineensyöttöjohtimia ja vähän taisitte vahvistaakin.  Annoin teille kuulemma pikkuisen normaalia enemmän haastetta kun osasin juuri väärään paikkaan turhaa tavaraa kerätä. Jotkut väittävät ettei Suomessa terveydenhuolto toimi. Minun kohdallani vikaa löytyy ainakin enemmän täältä asiakaspuolelta! Kiitos Jori N ja kumppanit!

Kommentit

  • seija sanaleikkimökistään

    Onneksi olkoon onnistuneen operaation osalta. On hyvä lähteä puhtain sydämin ja verisuonin uutta kevättä kohti.
    Turha tavara rakennuksissa ei aiheuta niin suuria vaaroja kuin verenkiertoon kertyvä.
    Luepas huviksesi, jos ehdit vanhat blogini Roinat pois 1 ja 2 osat.
    Hyviä juttuja sinulla.

  • plokkariukki

    Kiitos Seija “osanotosta”, lukaisenpa juttusi

  • plokkariukki

    Ei noita sinun tarinoitasi “Roinat pois” nauramatta ja itkemättä voi lukea. Näin se taitaa mennä, että yksin emme ole elämämme roinien kanssa, kenellä sitä missäkin ja meillä joillakin vähän joka paikassa. Arhon vai Alhonko kohtalon voisin hyvin kuvitella joskus kohdalleni mutta yritys on kova hiukkasen pistää niin tavaroita kuin arvojakin edes jonkinlaiseen järjestykseen. Tällainen varoitus elämän ei niin loputtomasta jatkuma(o)sta erityisesti alkaa mietityttämään, entäs sitten kun?

Jätä kommentti

*