Linnunpönttötalkoot

En tiedä onko mitään tolkkua tarkastella omien julkaisujen lukijamääriä? Juttujani klikkailee auki noin 300 – 500 lukijaa, joskus jopa enemmän, onko se paljon vai vähän, en osaa sanoa, minulle riittävästi, edes joku? Kauanko kukin heistä viihtyy seurassani ja lukee söherryksiäni en tiedä, senkin voinee katsoa jostakin jos ymmärtäisi miten? Minulle kirjoittaminen on ajanvietettä, miksei jonkin sortin terapiaakin, omahoitoa. Onko SavoBlogit tällaiselle toiminnalle oikea foorumi, senkin haluaisin kuulla.

Juttujeni aiheet ovat mitä ovat. Harrastukset, moottoripyörien rassaus ja niillä ajelu, kalastus, metsästys, valokuvien räpsiminen, musiikin kanssa vehtaaminen, kahden mökin, rintamamiestalon ja kalastustukikohdan ylläpitäminen ja lastenlasten etäukkeilu, vaikka halua olisi lähempäänkin touhuiluun heidän kanssaan. Kuten lähes kaikilla ikäisilläni terveys(sairaus)tietojen päivittäminen kaikkien tiettäväksi kuuluu aihevalikoimaan, jotten ihan joka talkoisiin ja kaikkien avuksi kykene, jouda, haluanko edes?

Talkoot ovat mietityttäneet kovasti lähiaikoina. Niitä on lähipäivinä tarjolla kaikista viranomaisrajoituksista huolimatta. Kyläyhdistys ja metsästysseura molemmat ovat talkooapua vailla. Muunmuassa näissä yhdistyksissä työtä olisi enemmän kuin tarpeeksi ja mitkä ovat nyt olosuhteet? Turvavälit ja monet muut asiat on huomioitava. Suurin osa eläkeikäisestä porukasta joka näihin talkoisiin osallistuu, on riskiryhmiin kuuluvia. En uskalla riskeerata, myönnettävä on.

Mitä sitten tänään tein kohdistaakseni ajatukseni pois ikävistä asioista. Aamulla putsailin ja korjailin rikkinäiset linnunpöntöt tontilla. Lautaa sain purkamalla yhden vanhan oven. Alkaa olla viime hetket tinteille koteja kunnostella, kovasti jo kurkkivat pönttöihin ja laulavat pihapuissa niin sini- kuin talitiaisetkin. Pikkuvarpuset taitavat jo pesiä, samoin varikset, no korpit ainakin, niitäkin tuolla jonkin matkan päässä asustaa. Linnunmökkitalkoissa vierähtikin aamupäivä suurelta osin.

Olihan sitä käytävä päivätirsojen jälkeen pitkästä aikaa vähän ajelullakin, ”uudella” Ifallani. Kaikki 125 kuutiota ja 5,5 hevosvoimaa vuodelta 1955 panin töihin. Eipä raitilla paljon muita näkynytkään, pari mopoa, kolme moottoripyörää kuskeineen, muutama koirankusettaja ja jokunen töistäpalaajan auto, kuskit tummennettujen lasien takana. Baarien ja kauppojen parkkipaikat ammottivat tyhjyyttään, huoltoaseman tankilla meitä oli kolme asiakasta turvallisten välimatkojen päässä toisistamme. Vähissä ovat lähikontaktit. Kahdelle naapurille huutelin parikymmenen metrin päästä huomenet aamupäivällä, iltapäivällä oli pikkuisen hiljaisempaa, jospa illalla vaikka näköpuhelinyhteydet jälkikasvuun.

Toivottavasti tänä iltana ei tule rajoituksia jotka estävät pääsyn puuntekoa harjoittamaan Suonenjoen mökille, mikäli lähipäivinä iskisi ikävystyminen. No, voihan se iskeä tautikin.

Kommentit

  • Jouko Airasvaara

    Nyt kaikki työttömät rekentelemaan “pikkulinnuille”
    Uusia pönttöjä. Kuoion kaupungista löytyy vielä paljon sellaisia puita joissa ei ole yhtään linnun pönttöö !

  • Ari Niemeläinen

    Kuten Joukokin kehotti, nyt toimintaa, ei jäädä tuleen eikä sohvaan vaan makaamaan, kunhan muistetaan “turvavälit”

Jätä kommentti

*