Lorvikatarri

Mietitkö tänä aamuna, mitä minä tekisin? Lapsilla, nuorilla, työikäisillä ja ikäihmisilläkin tuntuu olevan sama ongelma, ei ole mitään tekemistä. Yhteiskunnanko pitää tarjota ja tuoda työ ja tekeminen eteesi saadaksesi jotakin aikaiseksi ja laiska takapuolesi ylös sohvasta? Ymmärrän sairasta ihmistä tällaisen ongelman edessä, mutta että jokseenkin terve eläjä, mihin tämä yhteiskunta on mennyt? Olemmeko oppineet liian valmiiseen, liian helppoon?

Paasaan siksi, koska minulla ei ole puutetta tekemisestä, ei ole koskaan ollut. Terveys ei sieltä ihan parhaasta päästä ole, mutta näillä mennään. Teen kaikkea mahdollista ja mahdotonta, menen millä pääsen ja minne kykenen isommin itkemättä ja odottamatta valmista. Metsässä odottavat mustikat, kanttarellit, järvessä hauet ja muut kalat, tosin surkein kesä kalansaaliin suhteen miesmuistiin, harvemmin sentään kaupan seitiin ja kalatiskiin on tarvinnut turvautua.

Kieltämättä asiat kohdallani ovat hyvin, on rintamamiestalo 50-luvulta ja kesämökki, vanha auto, pappamopo ja veteraanimoottoripyörä. Ovatko tulleet helpolla ja joku valmiiksi eteen kantanut, eivät ole. Hiki on tipahtanut useamman kerran ja lähteä pitänyt, vaikka ei ole huvittanutkaan. Joku sanoo viihtyneensä ja tykänneensä töistään, minä en! Tilipäivä on ollut paras päivä kuukaudessa, nykyään eläkepäivä. Työllä ja hiellä on elanto pääosin hommattu. Työtä on eteen sattunut elämän aikana kiitettävästi ja siitä on maksettu palkkaa, yrittäjänäkin tienasin useita vuosia. Verot maksoin tekemisistäni rehellisesti ja sillä perusteella voin vaatia yhteiskunnalta palvelujakin. Veronkiertäjiä ja harmaan talouden alueella touhuavia lusmuja en ymmärrä tippaakaan.

Serkkupojan kanssa keskustelimme kovasti päivänä muutamana, onko olemassa rehellisiä yrittäjiä. Sanoin olevani yksi entinen sellainen. Hullu, sanoi hän. Sanoin meitä hulluja olevan sitten ainakin kahta sorttia ja vielä saman pöydän ääressä, rehellisiä ja sitten vähemmän rehellisiä. Sen tiedän, kaikista työttömistä ei kannata tehdä yrittäjiä, ei onnistu. Kaikilla yrittäjillä ei mene hyvin, teki sitten pimeää rahaa tai ei. Töitä ei pidä valikoida, tekee mitä saa, vaikka ei edes osaisi, mutta opettelee! Lorvikatarri on tämän päivän laajimmalle levinnyt kansantauti verenpaineen ja diabeteksen ohella. Nykyinen vastikkeeton rahan jakaminen luo hyvän kasvupohjan lorvastelemiselle.

Työtä en ole ikinä rakastanut. Monenmoista olen värkännyt ja etsin koko työuran ajan omaa alaani, ei löytynyt. Nyt eläkkeellä harrastan monenmoista ja siitä tykkään. Vähäiset aikaansaannokseni, jotka olen tekemällä jälkeeni jättänyt, niistä olen nauttinut. Työn iloa sinullekin!

Kommentit

  • Veikko Kastinen

    Olen ollut vajaan vuoden työttömänä, kävin tosin silloin yrittäjäkurssit ja alotin aivan nollasta. Yrittäjästä uudelleen yrittämään. Ei ole helppoa ollut eikä ole tarvinnutkaan olla. Ei ole rikkauksia tullut eikä ole tarvinnutkaan tulla.
    Reijo Taipaleen laulaman laulun sanoin: “mutta elää olen saanut, elää päivän jokaisen. Laulun nimi saattaa olla Olen saanut elää, on hyvä sanat.
    Kaikille olen sanonut “työttömyys ei saa olla pitkään jatkuvaa, on etsittävä siihen ratkaisuja. Ari, kaikkeen ihminen tottuu ja sopeutuu myös työttömyysturvalla elämiseen, enkä usko kenenkään sellaista elämänuraa itseellen nuorena suunnittelevan.

  • Ari Niemeläinen

    Monesti nämä venkuilevat “työttömät” retkahtavat harmaalle alueelle ja hankkivat sieltä lisätienestejä. Sitten tulee aikanaan kaivattu eläkeikä, eläkettä ei ole kertynytkään ja säästötkin pimeistä tuloista on nolla. Kohta alkaa taas vaaleja lähestymään ja aletaan puhumaan kansalaispalkasta ja takuueläkkeen lisäämisestä. Yhteiskunnalta rongutaan palveluja ja kuka ne maksaa tai on maksanut, per…e, joku tässä mättää. Pakko oli meikäläisenkin muutella paikkakunnalta toiselle työn perässä ja opiskella monta ammattia. Kukaan ei työntänyt ilmaista ruokaa suuhun ja petannut hetekaa valmiiksi. Kohta pyyhitään takapuolikin tietylle porukalle kun itte eivät jaksa, kykene tai ehdi kännykän räpläämisen takia.

  • v työtön

    Nämä työttömuusasiat on vähän kakspiippunen juttu.
    Työttömiä syyllistetään joka taholta, mutta jos markkinoilta poistettas esim. Provisio palkkaiset puhelinmyyjän hommat ym.vastaavat olisi oikeita työpaikkoja melkoisesti vähemmän.
    On totta että nuoret työikäiset pitää saada töihin. Mutta miksi kukaan ei syyllistä työnantajia, vaikka suomessa on paljon ns.piilotyöpaikkoja.
    Miksi ne on piilossa?
    Samoin pitää ymmärtää että nykypäivän suomesta työpaikat valuvat ulkomaille.
    Miten paljon yhtiöitä on myyty esim.ruotsiin ja muualle.
    Lisäksi ennen yhtiön tuotoilla saatiin lisää työpaikkoja, nykyään yhtiön tuotosta 80 prosenttia jaetaan osinkoina ulos yhtiöstä. Ja jaetaan vaikka ei olisi tullut voittoakaan. No sitten pitääkin vähentää työntekijöitä, vaikka yhtiön johto nostaa palkkojaan samaan aikaan.
    Että niin maailma on muuttunut, ja meidän on turha haikailla menneitä hyviä aikoja. On ymmärrettävä kokonaisuus.

  • plokkariukki

    Kiitos kommenteista. V työtön olet oikeassa työnantajien osuuden vähättelystä työttömyyden ongelmassa. Voiton maksimointi, työpaikkojen ja töiden siirtäminen halvan työvoiman ja pienen verotuksen maihin on edesvastuutonta työntekijän näkökulmasta, samoin suomalaisen yhteiskunnan. Itse joskus työnantajana ja tarjoajana katsoin tarkkaan työnhakijan, yleensä nuoren työ/työttömyyshistoriaa. Kysyin, oletko hakenut muuta kuin oman alasi hommia ja onko mitään työkokemusta. Kyllä se kertoo hakijasta jotakin, jos on vuositolkulla tekemättä yhtään mitään työmarkkinoilla, vaikka kuinka “vähäistäkin” hommaa. Muistan silloin vanhaan hyvään aikaan 70-luvulla oli työpaikat myöskin hakusessa. Kysyin ja pääsin kotikylän tehtaalle töihin siksi aikaa, kunnes löysin oman alani töitä. Opettelin viikon sorvailemaan venttiilin nippoja. Sorvia en ollut koskaan edes hipaissut, vaikka isä oli samalla verstaalla töissä. “Oikea” työpaikka löytyi viikon kuluttua n. 200 km päästä ja asunto teltasta. Kuukausi teltassa ja sitten alivuoksalaiseksi puutaloröttelöön kimppakämppään. Ei se niin lystiä ollut silloinkaan, työttömyys oli kirosana meidän perheessä ja jokaisen oli tehtävä jotakin leipänsä eteen, jos ei muuta niin risusavottaan, rankamettään tai puolukan keruuseen.

Jätä kommentti

*