Luulotaudin kourissa

Marraskuussa otin influenssarokotteen kuten kunnon, kuuliaisen kansalaisen kuuluukin. Siitä viikon päästä noin 90 euroa maksavan keuhkokuumerokotteen. Tuosta ajankohdasta lähtien en ole tervettä päivää nähnyt. Sattumaa vai mitä, sanokoon ken tietää?

Yleensä flunssat menevät minulta ohi muutamassa päivässä, nyt sitä on kestänyt puolitoista kuukautta, loppumisesta en tiedä. Pientä kuumetta oli vain parina päivänä, mutta kunnon räkätautia on riittänyt senkin edestä ja yskiä saanut kylkiluut paukkuen. Mitään fyysistä, lumitöitä lukuunottamatta en ole uskaltanut tehdä. Ihan kevyttä kuntosalilla ja pientä vesijumppaa lämminvesialtaassa uimahallissa, siinä kuntoilut.

Nyt seinät ahdistavat ympärillä, kun ulkoilu pakkasten takia jäänyt lumitöiden tekoon ja kauppareissuihin autolla. Kahdesti kävin pienen lenkin hiihtämässä muutama viikko sitten hissutellen pakkasen käväistyä alle kymmenessä asteessa. Lääkäreitä en ole kiusannut vaivoillani, heillä lienee sairaanpiakin hoidettavana.

Lumitöiden puskemisen jälkeen, sitä on riittänyt, tuntuu kuin minua vaivaisi ainakin sydän- ja keuhkosairaus. Jokainen nivel etusormesta lonkkaproteesin kautta jäykistettyyn oikean jalan isovarpaaseen ja selkä, kaikki paikat kipeänä. Mitä teen, menenkö lääkäriin kuulemaan diagnoosin, päässä vika – luulotauti. Vai onko mökissä hometta, työpaikan ilmaakaan en voi syyttää keuhkojen rahinasta ja räkänokasta. Siivottu on ainakin joka toinen viikko ja pölypunkkeja häädetty mattopiiskan kanssa. Mitä vielä?

Myynkö mökin ja muutan kerrostaloon ja tulen entistä hullummaksi, siellä ei ole mitään tekemistä. Mopon ja moottoripyörän korjaaminen olohuoneessa on kielletty, varsinkin kun silloin pitää soida stereoista ja kovaa Steppenwolfin Born To Be Wild elokuvasta Easy Rider ja sitä meteliä eivät kestä vaimonkaan korvat.

Tule kevät äkkiä päästäkseni pihalle ja motskakopille pyörieni kimppuun. Sen verran kun vielä olisi kuntoa kesän kynnyksellä, että Pappa Tunturin ja Hondan saisin ajettua tallista ulos ja kääntää kahvaa, sitten tiedän räkä- ja luulotaudin haihtuvan ja jäävän hamaan menneisyyteen, toivossa eletään.

Entä sitten jos ja kun kuskaavat minut nimeltä mainitsemattomien hoitokotien asiakkaaksi, missä minä sitten Papiskaani rassaan, parasta olla siinä vaiheessa sillekin tallipaikka järjestettynä, mielellään samassa talossa. terv. kriha-veteraani ariukki

Kommentit

  • Veikko Kastinen

    Ari, näissä terveysasioissa täytyy (valitettavasti) olla varovainen. Antti Heikkilääkin yritetään saada mielisairaalaan mielipiteidensä vuoksi, hän on toimittanut Valviralle lääkärintodistuksen jossa hänet todetaan täysin terveeksi.
    En ole ottanut mikäänlaista piikkiä armeijan pakollisten jälkeen ja omasta mielestäni olen terve.
    Ari, kuuntele itseäsi ja toimi niin kuin sinun sisimpäsi sinulle kertoo. Tervettä kevättä kohden, toivottelen.

  • plokkariukki

    Lääkärikaverin kehotuksesta otin nämä piikit, mutta kieltämättä nyt alkaa mietityttämään niiden vaikutus ja mielekkyys. Onneksi pientä paranemista flunssan suhteen on jo ilmassa, fyysinen kunnon rapistuminen alkaa silti huolestuttamaan, mutta mennään päivä kerrallaan isseäin kuunnellen, kuten Veikko kehottaa. Eihän tässä olla enää edes nuoria, vaikka kommeita ollaankin.

Jätä kommentti

*