Merkkejä aamulenkillä

Sunnuntai-aamuna kuuden maissa ei pyörälenkillä ole tungosta. Ehdin katselemaan mankeloinnin lisäksi tien varteen asetettuja liikennemerkkejäkin hieman erilaisesta näkökulmasta. Ne toivatkin tänä aamuna mieleen merkillisiä mielleyhtymiä.

Pappa-Tunturiko myyntiin?

Pappa-Tunturiko myyntiin?

Ensimmäisenä katse ja ajatus jumiutui kevyenliikenteen väylän varrella olevaan mopon kuvaan ja sen alla olevaan sivuun osoittavaan nuoleen. Mopo merkin sinisine pohjaväreineen toi mieleen viime talven aikana maalamani ja kunnostamani Pappa-Tunturini. Meneekö Tuntsa kohta myyntiin, jotta pari päivää sitten ”hallituksen” kanssa laatimamme lisäbudjetti saadaan rahoitettua? Menoja kertyy tulorahoitukseen nähden liikaa, ihan kuin maamme valtionauvostokin meille tolkuttaa isänmaamme tilasta. Laina ei tule ainakaan meidän perheessämme ensisijaisena rahoitusmuotona kysymykseen, kulutusluottojen korot ovat monista pankkien lupauksista ja informaatiosta huolimatta korkeat. Kaikkine kuluineen prosentit nousevat päälle kymmeneen, mikäli laskin oikein ja se on liikaa!

Varo tilin ylitystä!

Varo tilin ylitystä!

 

 

Muunmuassa juuri tulleitten kiinteistöverolappujen summat ylittivät ennakoinnista huolimatta edeltä laadittuun maksuohjelmaan varatut summat. Tähän liittyen luin risteävän väylän kohdalla olleen merkin lisäosan hieman johdattelevasti väärin: Varo tilin ylitystä!

Menohidasteita!

Menohidasteita!

Loppumatkassa silmään osui vinossa oleva liikennetolppa. Ylemmän merkin aikuinen ja talutettavanaan oleva pikku lapsi, kertoo jo kohta alkavista kouluista ja kerhoista. Pikkuiset ovat uusia riskikohteita tien päällä.

Varoitusmerkin lisäkilpi kolahti jo omaan nilkkaankin pahemman kerran. Ortopedille on lähete ja menoon tiedossa hidasteita. Toinen, vasen alapallo eli lonkkanivel oireilee pahasti. Meno hidastuu koko ajan ja loppuu pikimiten kokonaan, ellei tilalle saada uutta varaosaa. Sairaalareissuja tiedossa, viimeksi oikea alapallo vaihtui kotoisessa Pieksämäen sairaalassa, nyt eto huoltotoimenpide tehdään kauempana, kai Mikkelissä, liian kaukana.

Älä törmäile!

Älä törmäile!

Vihon viimeisessä risteyksessä ennen kotiporttia liikennemerkissä on mielenkiintoinen lisäkilpi. Ilmiselvästi kaksi pyöräilijää täräyttävät hetimiten toisiaan päin. Pyöräillessä olen pitänyt päässäni kypärää jo useamman vuoden, enhän voi ukin pirpanoiltakaan vaatia kypärän käyttöä, jos oma puupää on suojavarustein peittämättä.

Ällistellessäni ruuhkaliikenteessä liikennemerkkejä ja tapahtumia ympäristössä, muut väylillä liikkujat jäävät vähemmälle huomiolle, olen siis melkoinen riskiliikkuja sekä itselleni että toisille. Sen vuoksi aloitan aamulenkkini varhain, että mahdollisuus törmätä muihin kanssakulkijoihin on mahdollisimman vähäinen. Rusakot ja muut harvoin reitilleni eksyvät huomaavat minut jo kaukaa. Kuulevat hoilotukseni ja höpötykseni niin iloiset kuin surullisetkin hyvissä ajoin. Pyöränikään nastarenkaineen (toistaiseksi ei sakotettu) ja kitisevine ketjuineen ei ole niitä kaikkein hiljaisimpia.

Aamulenkki käy tuoksu-, liike-, musiikki- ja muistakin terapioista. Kunto säilyy edes jonkinmoisena. Meikäläisen kukkarolle tämä sopii paremmin kuin maksulliset huu-haa terapiat ja hoidot. Kuopion Yliopiston, taitaa olla emeritius professori Markku Myllykangas vai mikä herra se Savon Sanomissakin usein kirjoittelee kolumnejaan ja tiedeartikkeleitaan, manaa niissä uskomus- ja vaihtoehtohoidot ja terapiat suohon. Suoranaisiksi huijareiksi ja rahojen lypsäjiksi hän näitä terapeutteja ja poppaukkoja syyttää. Ähäkutti ahne terapeuttikatras, tässä kohdin veditte ariukin kohdalla ainakin lyhyemmän korren! Jatkosta en mene kuitenkaan takuuseen. Toteutuuko sote tai ei? Ainakin hoidot ja hoitajat karkaavat täältä periferiasta huitsin nevadaan. Vikoja alkaa olla ukossa kuin vanhassa Ladassa, kuka ne korjaa ja kuka maksaa, siinäpä vasta pulma?

Jätä kommentti

*