Meteliä ja melskettä

Miten oli ja kävi joulun perinteiden kanssa sinun kohdallasi? Oliko joulu vain kalenteriin merkityt muutamat vapaapäivät töistä ja sotkiko korona joulunviettosi perinteet perinpohjin? Luitko tai kuulitko jouluevankeliumia radiosta tai telkkarista kertaakaan joulun pyhien aikana? Onko joulun kristillisellä pohjalla sinulle mitään merkitystä? Kaikki muuttuu, ei mikään entiselleen jää, lauloi aikanaan Four Cats yhtye. Muuttuuko sittenkään?

Kuuluuko rauhoittuminen sinun joulunviettoosi? Onko koti, juhlapöytä kattauksineen ja kuusi ollut valmiina jouluun jo viikkokausia? Ehkä kodissasi on piipahtanut muoti- tai sanomalehden toimittaja kuvaajineen tallentamassa kaikelle kansalle, kuinka juuri sinä vietät ja valmistaudut ja varustaudut täydelliseen jouluun. Olet loihtinut ja tuonut joulunodotuksesi kaikkine virityksineen ja hienoine ruokaresepteineen julki somessa seuraajiesi iloksi, ehkä joillekin ei-laisillesi kateuden aiheuttajaksi.

Onko edellä kuvaamassani bling/ bling tai vanhan, kunnon sukujoulun odotuksessa jotakin väärää ja sellaista, mitä en itse joulultani halua ja miksi minä valmistaudun ja vietän jouluni eri tavoin?

Aiemmassa postauksessani jo kerroin, en ole jouluihminen. Suuret ja pienemmät juhlapyhät eivät ole koskaan olleet se mun juttu. Ennen jouluuni liittyivät lähes aina työt ja kiire, nyt vuosiin eivät nekään ole olleet pyhäahdistustani lisäämässä. Olen arki-ari!

Ok, syön jouluna ehkä hieman paremmin kuin perusarkena. Nautin lasten ja lastenlasten läsnäolosta jouluna, mutta en joululahja/krääsähässäkästä. Mieluummin söisin jouluruoatkin pikkuhiljaa ympäri vuoden sopivasti jaoteltuna, en kerralla ähkyyn puputtaen.

Uusivuosi saisi vaihtua puolestani ilman pauketta, tinanvalua, känniä ja shampanjaa. Ehkä kaipaan vuodenvaihteeseen sitä kuumaa maitokaakaota, jota nautittiin joskus 60-luvulla Aleksi Kukkos-vainaan vierailtua kotonani uuden vuoden aattoiltana. Lieneekö tapa maitokaakaon juomisesta juuri vuodenvaihteessa tullut Aleksin mukana perintönä jostakin Venäjän puolelta viime vuosisadan alkupuolelta Aleksin paettua Suomeen sikäläisiä puhdistuksia. Muistan vieläkin sen kaakaon hienon maun ja vanhapoika Aleksin rauhallisen olemuksen pöydän äärellä nauttimassa kaikessa rauhassa seurastamme ja kaakaosta. Tiedätkö sinä jotakin tällaisesta mahdollisesta perinteestä Venäjällä?

Jokin tässä maailman menossa on mennyt ja menossa pahasti pieleen. Meteliä, melskettä ja mahdollisimman paljon tavaraa. Minulle, minulle ja minulle on niin pienten kuin isojen ihmisten mielessä ensisijalla. Kokoaikainen varustautuminen ja varautuminen johonkin ja pelko jonkin menettämisestä ovat päällimmäisinä mielissä niin pienemmässä kuin isommassakin mittakaavassa. Varustautuminen ja hamstraaminenko on ratkaisu ongelmiin? Eikö olisi parempi olla läsnä, kuunnella ja tulla kuulluksi – edes jouluna ja muinakin juhlapyhinä? t. ariukki