Mielenpahoittajat

Karaokelaulamisella ja blogin kirjoittamisella lienee alunperin ollut samainen tarkoitus ja tavoite. Mikä? Monessa meissä asuu se pieni Kari Tapio tai toimittaja-kirjailija Antti Heikkinen, jolla olisi mielestään jotakin sanottavaa, tavalla tai toisella. Tahtoisimme kertoa jotakin omalla tavallamme laulaen tai kirjoittaen pelkäämättä negatiivisia arvosteluja ns. asiantuntijoilta.

Oman tuotoksen esittäminen ja julkituominen kokemattomalle ei ole helppo juttu. Tarvitaan hurjasti uskallusta, ehkä kymmeniä tallennus- ja harjoituskertoja ennenkuin laulu pistetään ”eetteriin”. Ensimmäinen blogi-tekstin julkaisemiseen on kuljettu pitkä tie, sanottava ei ole asettunut haluttuun muotoon ehkä viikko-, kuukausi- tai vuositolkullakaan. Panettelun ja ala-arvoisen arvostelun suhteen on toisin, sen voi sutaista pikaistuksissaan – nimettömänä.

Joillekin on tullut tavaksi purkaa omaa pahaa oloaan toisten lauluesityksiä ja kirjallisia tuotoksia nälvimällä. Tällaista esiintyy paljon tuolla somen puolella ja iltapäivälehtien sivuilla. Savo-blogien sivuilla mainitsemani arvostelut ovat onneksi harvinaisia, mistä johtunee? Karaokelaulujen esittäjät ja blogi-kirjoittajat kuulevat ja näkevät hyvinkin härskiä kieltä monesti vielä nimettömiltä tai nimimerkin takaa öykkääviltä arvostelijoilta. He haluavat tuhota ja/ tai vaientaa juuri mieleisen harrastuksen löytäneen aloittelijan. Ehkä aran ihmisen mielihyvän torppaaminen tylyllä arvostelulla saa jonkun tuntemaan itsensä hyvinkin erinomaiseksi kriitikoksi, jos toisen esitys ei nyt jotenkin vaan istunut arvostelevan kuulijan tai lukijan omaan tyyliin ja käsitykseen. Laulun esittäjälle tai kirjoituksen julkaisijalle voi olla hyvinkin tärkeää edes joskus tulla huomatuksi tai saada äänensä kuuluviin hänelle merkityksellisessä asiassa. Rakentavaa ja positiivista palautetta lähes kaikki tarvitsemme. Ei mikrofoniin ja kynään tarttuvan tarvitse olla mikään huippu artisti, kirjailija, saati toimittaja. Jokaisessa tekstissä ja laulussa on jokin sanoma tai viesti, ehkä juuri minulle tai sinulle se vain ei sattunut juuri nyt aukeamaan, mutta onko tarpeenkaan, jätä silloin kommentoimatta. Asiattomat julkaisut voi ylläpitäjä poistaa, mutta jokaiseen kommenttiin hekään eivät ehdi.

Tekstit kuin laulutkin me tulkitsemme omista lähtökohdistamme niin esittäjinä kuin kuulijoina. Tästä jonkinmoisena esimerkkinä vaikkapa Vain elämää TV-sarja. Alkuperäinen levytys taipuu toisen artistin ja ja sovittajan käsissä aivan eri muotoon, jopa tarkoitukseen ja sanomaan, johon se alunperin on kenties tehty tai mitä tekstillä on tarkoitettu. Jo pelkkä rytmin tai esitystavan muutos saa ihmeitä aikaan. Stigin esittämä Kuningaskobra on oiva esimerkki sovituksen tehosta, laulun sanomasta en mene sanomaan mitään.

Tekstinkäsittelyn opin ikäihmisenä pakon edessä. Keskikoulun ainekirjoitusvihko punavärillä korjailtuna on ainut oppi kirjoittamiseen. En pyri Finlandia-ehdokkaiden joukkoon töherryksilläni, oikeinkirjoitussäännöistä puhumattakaan. Värkkään jotakin aikani kuluksi, joskus sanoakseni jotakin mielestäni muka tärkeääkin. Onpa käsissäni sitten mikrofoni, kynä tai läppäri, anna minun ja toisten kaltaisteni harrastaa! Veisujani ei ole pakko kuunnella tai juttujani lukea. Keskitä parjauksesi mielesi puhdistamiseksi omiesi, kavereittesi tai ammattilaisten tuotoksiin, mieluummin sieltäkin etsisit jotakin positiivista sanomista!

En juuri nyt kirjoittamallani tarkoita sitä, että itse olisin kokenut jotakin tyrmäävää ja vähättelevää omien tekstieni osalta. Laulujani kuulleilta kriitikoilta olen saanut pääasiassa positiivista palautetta. Olen lueskellut ala-arvoisiin kommentteihin mielensä pahoittaneilta ihmisiltä tulleita viestejä muunmuassa Facebookin karaoke-osastoilta ja joidenkin lehtien yleisönosastokirjoitussivulta ja vastaavilta. Joillekin ihmisille tuntuu olevan tärkeintä löytää asiasta kuin asiasta vain ne negatiiviset puolet, niilläkö tätä maailmaa parannetaan?

t. ariukki