Miksi julkaistaan?

 

Perjantain lehdessä Marko Ahonen kertoi mahtavasta erouutisesta, jota on perkattu eri medioissa kovasikin, mielenkiintoista. Lauantaina jatkui sama tahti, nyt erovuorossa Satu ja Antti, voi perhana. Lehdet ovat kai ostaneet kovaan hintaan yksinoikeudella tai oikeudetta asianosaisten tarinat, joko eronneilta itseltään tai heidän lähipiiriltään ja repostelevat draamaa sitten koko kansan ihailtavaksi ja kuultavaksi. Kuka ja ketkä tästä kärsivät, ainakin lapset, jos heitä perheessä on!

Nämä parit voisivat olla esimerkkejä sellaisista liitoista, jotka on saatettu yhteen vaikka niissä telkkariohjelmissa, joissa naitetaan ja etsitään toistensa yhteyteen ihmisparkoja, jotka eivät millään normaalilla konstilla löydä sitä oikeaa rakasta. Ennen vanhaan puoliso löydettiin lavatansseissa, joskus jopa jo koulun konvareissa teini-iässä. Ensirakkauden tai muutaman harjoituskappaleen jälkeen seurusteltiin muutama vuosi. Jos nätinpi puolisko alkoi etuosastaan paisua harjoittelun aikana, mentiin het`kohta naimisiin. Perustettiin periaatteessa pysyvä, (melkein)ikuiseksi tarkoitettu parisuhde. Lopulta kuolema heidät erotti toisistaan, ellei satuttu muuten siirtymään eri ruokakuntiin. Lapsia saatiin, ei tehty, nehän olivat ennen Luojan lahja.

Parisuhteesta ja avioliitosta on tehty kauppatavaraa suuren yleisön viihdyttämiseksi. Ensin etsitään hyvännäköiset, miestä vailla olevat missit, tai naisen puutteessa elävät gentlemannit (maajussit) ja kriteereihin sopiva ehdokasjoukkio valintatilaisuuteen ja lopulta monien vaiheiden jälkeen joku suostuu lopulta kaikkien tyydytykseksi ottamaan omakseen tämän, ainakin melkein kaikkien mielestä ihanan naisen tai miehen, leikisti. Näin kai se menee, olenko ymmärtänyt oikein? Tällä tavoin toisensa löytäneiden parien onnistumisprosentti jatkossa lienee melko huono, mutta onko se niin oikeassakin elämässä? Toinen “varma tapa” saada juuri haluamansa puoliso on antaa tehtävä tietokoneelle ja ihan ammattilaisten valitsijahenkilö joukolle”. Oliko alun perinkään tarkoitus muuta kuin saada naamat julkisuuteen ja joku ehkä kateelliseksi vai mikä, minulle tämä ei ole selvinnyt? Homma onnistuu noillakin konsteilla, ja vaihdetaan sitten puoliskoa heti ensimmäisen arvojen ristiriidan kohdatessa muuten niin onnellisen suhteen.

Draamaa ja toisinajattelua löytyy normaalillakin tavalla puoli vuosisataa sitten toisensa löytäneiden parien elämästä, niistä ei koskaan juuri suuria otsikoita kirjoiteta.  TV-ohjelmissa ei niitä liioin käsitellä, eikä somessa räpistellä. Turhien ja vähemmän turhien julkkisten naimiset kuin erotkin ovat medioissa liiaksi esillä, antavat vain mallin ja syyn meille tavan tallaajillekin pistää kantapäät vastakkain pienestäkin erimielisyydestä parin viikon mykkäkoulusta puhumattakaan.

Meidän tavan pulliaisten mahdolliset riitatilanteet, jopa erot hoidetaan, jos ei neljän seinän sisällä, niin ainakin mahdollisimman huomaamattomasti. Epäonnistuminen niinkin tärkeässä asiassa kuin parisuhteessa tai peräti avioliitossa on sellainen häpeä, ettei sitä kestäisi naapurin Erkkikään.

Taitaisivat eri kerhot, piirit ja toriparlamentit jäädä puheenaiheita vaille, jos kyseinen aihepiiri medioissa sensuroitaisiin? En minäkään kestäisi torikahvilla oloa, jos puheenaihe on pelkkää formulaa ja miljonääri lätkä-jätkiä, onko siellä vielä jotakin muuta? No, onhan meillä sentään ministerit Soini ja Berner!

Kommentit

  • Veikko Kastinen

    En yhtään tiedä kuka on Marko Ahonen. Satu ja Antti ilmeisesti kansanedustajia, unelma adoptioperhe.
    Jaksamista vaan kaikille osapuolille ja koko Suomen kansalle.
    Elämä ja avioliitto on maratonmatka, joskus pikataival.

  • plokkariukki

    Veikko, Marko on SS:n kolumnisti vai mikä hänen “tittelinsä” onkaan, arvioi ja kirjoittelee TV-ohjelmista ja mm. peleistä yms. Mainitsemaasi jaksamista minäkin pohdiskelen näiden eroprosessien kohdalla, he ovat näin kaikkien halukkaiden reposteltavana. Entä parinmuodostusohjemat, mikä on niiden tavoite? Viihdyttää ja tuoda kyseiset ihmiset katsojien arvioitaviksi, arvosteltaviksiko? Ainakaan hävinneiden ja epäonnistuneiden kohdalla tällainen julkisuus ei kovin paljoa lisäarvoa tuo meriittilistalla. “TV:sta tuttu” titteli on kyläbaarissa varmaan joskus kovaa valuuttaa.

Jätä kommentti

*