Minä haluuunnn!

Minä haluun! kuulostaako tutulta? Ymmärrän pikku lapselta tuollaisen pyynnön, vaatimukseksikin kaiketi sitä voinee sanoa.

Kaupan karkkihyllyjen vieressä nämä sanat lausuttanee useimmin. Entäpä me aikuiset, mikä on meidän “karkkihyllymme”? Haluammeko lasten lailla kaikenlaista hyvää ja kivaa.

Poliitikot haluavat ja vaativat kaiken aikaa jotakin työkseen, sitä ja tätä muka kansan parhaaksi härskilläkin tavalla ja ollaan olevinaan heikommankin puolella. Entä me, tavalliset, aikuiset ihmiset?

Haluammeko sellaista johon ei yksinkertaisesti ole varaa? Ylivelkaannut haaliessasi kivaa itsellesi, perheellesi. Pienipalkkaisen pihassa seisoo velkarahalla hankittu uudenkarhea Mersu, ehkä kallis moottoripyörä. Juhannuksen viettoon mennään hulppean näköisellä ja hintaisella veneellä, ihan vaan sen takia, kun naapurillakin on ja huonommalta ei haluta näyttää.

Lomavaatetus haetaan muotiliikkeestä pankkikortin luottorajaa vinguttaen. Alkon ohi ei päästä sisällä piipahtamatta ja pitäähän juomaa reilusti ostaa ja laadukasta, eikä saa kesken loppua. Hankitaan sisäfilettä marketista uuteen, neljän polttimon grilliin, köyhän ei kannata halpaa ostaa! Velkavenettä pitää näyttää lähisataman rantakuppilan laiturissa ja ottaa baarissa muutamat drinksut juhlan kunniaksi, ja taas luottoraja raikaa.

Loman jälkeen palataan uudehkoon omakotitaloon, tilit parkuvat pitkästi miinuksella. Siirretyt lainan kuukausilyhennykset jurppivat takaraivossa. Pankit suorastaan tyrkyttivät maksuttomia kuukausia lainan takaisinmaksuissa; mitä korkoja hieman perivät.

Isän kanssa korjasin kakarana vanhaa taloa sen verran, kun oli rahaa ostaa remonttitarvikkeita. Autosta ei edes haaveiltu, sota-ajan DKW-moottoripyörän kytkimen korjaus tuli tutuksi, samoin kaasarin putsaus. Välillä jurppi ainainen rahan puute. Velasta sanottiin näin:  velka on veli otettaessa, veljenpoika maksettaessa, en silloin poikasena tuota ymmärtänyt, nyt ehkä paremmin.

Työpaikat 70-luvulla olivat jokseenkin taattuja, korot pitkälle yli 10 %. Ostin asunnon velaksi, hirvitti. Kaluston hankin osto- ja myyntiliikkeestä ja muiden jäämistöistä. Miten on nyt? Tahtooko nuorempi väki kaikki ja heti, viimeisen päälle, vaikkei olisi varaakaan? Onko nykypolvilla jotakin oppimista 60–70-luvulla ja sitä ennen hurjan nuoruutensa eläneiltä?

Ymmärrän, aika on nyt toinen – onko?

 

 

 

Jätä kommentti

*