Ministeripesti

Savolaispoika ariukki on huvittuneena ja huolestuneenakin seurannut uuden hallituksemme alkutaivalta. Tuskin Kokoomuksen Petteri Orpo arvasi valitessaan hallituskumppanikseen toisen vaalivoittajan Perussuomalaiset, millaisen ajojahdin ja ryöpytyksen kyseisen puolueen ministerit ja koko hallitus saavat osakseen ennenkuin hallitustyö edes pääsee alkuunsa.

Suomessa toimittajat ja oppositio ovat näköjään kiinnostuneet erityisesti historiasta. Historia on hieno asia, mutta asiat joista nämä menneisyyden penkojat ovat erityisen innostuneita kummastuttavat minua.

Ihmetyttää ministereiden asioiden penkominen, joka on mennyt tasolle, joka alkaa vaikuttaa vainoamiselta. Teiniajan töppäilyistä alkaen kaivellaan kaikki julkisuuteen, mitä uteliaat lukijat mahdollisesti ja halukkaasti kuuntelevat ja lukevat. Tutkitaan vuosikausia taaksepäin kirjoitetut ja seuratut some-julkaisut ja peukutuksetkin.

Ollaan kohta tilanteessa, jossa ministerin pestiin kelpaavia ”puhtaita” ehdokkaita ei yksinkertaisesti löydy. Ministerille pitää olla vaatimuksena täysi tuntemattomuus, puhumattomuus tai ainakaan minkäänlaista mielipidettä ei saa olla sanottu tai julkaistu missään mediassa tai tilaisuudessa, miten lienee esimerkiksi kyseisen ministeriön alan kokemuksen ja tiedon kanssa?

Ajattelen omaakin taustaani, olisiko siellä jotakin, johon nämä opposition ja median historian tutkijat puuttuisivat, jos nimittäin jostakin ihmeen taikatempusta olisin päätynyt ministeriksi?

Varmasti jotakin löytyisi. Otan esimerkin kaukaa menneisyydestäni. Asuin ja työskentelin mm. Kuopiossa kaupungissa koululaitoksen av-huoltomiehenä 80-luvulla. Minua ”melkein syytettiin” laiminlyönnistä, jonka olin tehnyt ollessani ainut sähköurakoitsijan oikeudet omaava työntekijä koululaitoksella, minun olisi pitänyt kuulemma valvoa koko Kuopion koululaitoksen, muistaakseni yli 50 eri kouluyksikköä, pistotulpalla liitettävien laitteiden sähköturvallisuus. Sattui tapaturma, jonka aiheutti erään opettajan toiminta, hän otti oppilaidensa käyttöön jo käytöstä poistetun, viallisen laitteen ja oppilas sai ko kaitteesta sähköiskun. Onneksi syyte ainakin minun osaltani raukesi, ilmeisesti kohtuuttomana.

Toinen esiintuleva asia voisi olla verottajan epäily veropetosasiassa. Ostin muutamalla satasella (nykyrahassa) rakennustarvikkeita juuri perustamani TV-huollon rakentamiseksi vanhan rintamamiestaloni ulkorakennukseen. Verottajalta soitettiin ja kysyttiin, että menevätkö firman piikkiin ostamani tavarat omakotitaloni remonttiin. Onneksi soittaja uskoi selitykseni samoin kuin myöhemmin tekemäni ennakkoveroalennuksen pyynnönkin, kun aloin hoitamaan pienintä lastani kotona osa-aikaisesti vähentäen työaikaani omassa yrityksessäni. Selityksieni takeeksi ilmoitin ovien olevan auki sekä kotona että firmassa vaikka ylimääräiselle verotarkastajan vierailulle.

Näistä pitkäaikaisista some-kirjoituksistani tarkka lukija ja tulkitsija löytää varmasti jopa jonkin asteen sovinistisia, rasistisiakin piirteitä, jos lukee kuin ”Piru Raamattua”. Huulenheitoksi suurimmalta osin kai nämä minun mielipiteeni ja heittoni voidaan lukea? Peukutuksia en ole harrastanut, jotten aiheuttaisi kenellekään kateutta siitä, että miksi peukutan sitä ja en häntä jne. Mielipiteitäni ja ajatuksiani olen tyrkyttänyt ajattelematta, miten ne voidaan ymmärtää tai tulkita, liekö niitä kukaan lopulta lukenutkaan? Sanon ja kirjoitan asioita ensin ja ajattelen vasta sitten, kun pitäisi tietenkin olla päinvastoin.

Ihmisen muisti on valikoiva ja voihan olla, että ministeriehdokas ei muista kaikkia tekemiään asioita, jotka voisivat vaikuttaa ministerin pestin moitteettomaan hoitamiseen ja mahdollisen epäluottamuksen syntyyn. Menneisyyden luurangot muistuvatkin mieleen vasta jälkikäteen kun ensimmäinen ministerin palkkasummakin on jo kilahtanut tilille. Viimeiset vuodet kansanedustajanakin arvon ministerimme on elänyt rehdin kansalaisen ja kaikkien hyvien tapojen mukaan, silti jokin tarkkasilmäinen ja -korvainen toimittaja ja toisinajattelija löytää hiekanmurusen kengästäsi. Tämä koituu kohtaloksesti ja päivät päivänpolitiikassa on luettu. Onneksi olet ehtinyt luoda suhteet hyväveli ja -siskojärjestelmään, joka huolehtii tulevaisuudestasi ja paikka jonkin ison pörssiyhtiön hallintoneuvostossa tai jossakin poliitikkojen sijoituspaikkoina tunnettujen järjestöjen johtoelimissä on taattu. Kokemus se on muutaman päivän pesti ministerinäkin, ei sitä kaikille suoda. Kerran vihreälle oksalle päässyt sieltä tuskin koskaan putoaa maahan asti, korkeintaan tekee kiepin alakautta oksan ympäri ja takaisin ylös, kuten minä aikanaan kansakoulumme voimistelusalin rekkitangolla.

Menestystä uudelle hallitukselle toivoo politiikan penkkiurheilija ariukki.