Minun addiktioni, riippuvuuteni

Addiktioita eli riippuvuuksia meillä ihmispoloilla löytyy joka lähtöön. Yhdellä viina, toisella tupakka, kolmannella seksi, jopa valtaan sanotaan kehittyvän pahanlaatuinen riippuvuus, tästä lienee meidänkin maassamme monta (huonoa) esimerkkiä, Kekkonen, Väyrynen, Kanerva, jne. Minulla ei ole rasitteena edellä mainituista riippuvuuksista onneksi mikään. Sen sijaan satun ”kärsimään” kaksipyörä-addiktiosta. Pahimmillaan se kohdistuu moottoripyöriin ja mopoihin. Lääkäri käski välttämään polkupyöräilyä ja toistaiseksi olen sen pystynyt jättämään minimiin. Onneksi en tullut maininneeksi hänelle mitään moottoripyöräily-harrastuksestani ja mopokruisailuistani eturauhasvaivaani valittaessani, olisi kieltänyt nekin. Pahimmin tämä addiktio oirehtii talvisin, jolloin terveyteni ja kuntoni takia tästä riippuvuudesta koituu eniten harmiakin, kylmyys ja viima ,vaikkapa vain mopoillessa on myrkkyä kyseiselle vanhan ukon vaivalle.

Olisin valmis allekirjoittamaan kansalaisaloitteen, jolla kaikenlainen moottoripyöräilyyn ja mopoiluun liittyvä mainontaminen, jopa kyseisten harrasteiden medioissa esiin tuominen kiellettäisiin kokonaan. Tupakan ja viinan suhteen tässä mainontakielto-asiassa on mentykin jo melko pitkälle. Viini- ja kaljamainoksia kotiin kannettavissa mainoslehdyköissä vielä esiintyy, mutta ne lienevät siedettävissä alkoholiriippuvaistenkin keskuudessa. Tupakka on tainnut hävitä mediasta jo mainosmielessä kokonaan? Elokuvissa ja viihdesarjoissa kessutellaan, ryypätään ja harrastetaan seksiäkin kai Pikku Kakkosta lukuunottamatta kaikissa, mutta jos kyseiset aiheet kiellettäisiin televisiosta, jäisikö sinne Alue Uutisten ja lastenohjelmien lisäksi mitään? Seksistä en sano mainosmielessä, enkä ohjelmistossakaan mitään, kun tässä iässä se alue alkaa olla kaiken kaikkineen vähemmän jatkuvasti niin mielessä kuin toiveissakin.

Mutta nämä moottoripyörämessut, -mainokset ja nätit tytöt vähissä vaatteissa pyörien kanssa ja päällä? Tuskin monikaan heistä koskaan edes kyytiä takabaxilla saanut, mutta mainoskuviin ja messuille tuntuvat kuuluvan kuin läskipalat sianlihakastikkeeseen. Lehdistö rummuttaa heti alkutalvesta mm. Milanon moottoripyörämessuista. Jyväskylässä on tammikuussa ensimmäiset veteraanimoottoripyöräilijöiden järjestämät rompepäivät. Sieltä ei passaa kenenkään vähänkään kaksipyöräisiin kallellaan olevan ressukan olla poissa, ei minunkaan. On liivimiestä ja -naista ja nahkarotsi-rasvanäppiä joka lähtöön. Kuola valuu suusta ihastellessa valmiita entisöityjä pyöriä kuin projektirännäleitäkin. Tarviketta ja varaosaa on tarjolla hehtaarimäärin pitkin messukeskusta.

Pyörämessuja ja -näyttelyitä alkaa olla lähes joka viikolle kesään asti, kova pitää olla luonto motska-addiktista kärsivällä, jos onnistuu välttämään pyörän vaihdon tai jonkin projekti-mopon hinaamiselta ennestäänkin jo täyteen harrastetilaan. Ajovarusteissa ja tarvikkeissa on joka vuosi tarjolla jotakin ”välttämätöntä” uutta, mikä on saatava joko uuteen tai vanhaan pyörään tai muuten hommatuksi. Turvaudutaan vaikka pikavippiin, jottei tulisi Matti kukkaroon, vai miten se menikään? Kellarissa tai tallissa soi päivästä toiseen vanhoista stereoista Easy Rider-elokuvasta tuttu Steppenwolfin biisi Born To Be Wild. Talvikaudeksi pitää prätkähullulle olla (pientä) puuhaakin peliensä kimpussa, jos pakkasilta ei pääse enemmälti ajohalujaan tyydyttämään, sitähän tämä riippuvuus on, halujen loputonta tyydyttämistä.

Sinä joka taistelet jonkin riippuvuuden kanssa, et ole yksin, meitä on paljon. Mikä sitten addiktioista on pahin, lienee tulkintakysymys. Rahaa syövät kaikki ja osa on terveydelle vaarallisia, jopa hengelle hupia. Minun riippuvuuteni moottoripyöriin ja mopoihin on sen verran tolkussaan, että yhtään lainaa enkä pikavippiä ole tarvinnut tämän tarpeen tyydyttämiseen, mutta ajankin ja rassaan vm. -83 vanhaa Hondaa ja samanikäistä Pappa Tunturia; hullumminkin voisivat asiat olla. Tavataanko rompepäivillä Jyväskylässä?