Minun kirkkoni

Tiesitkö Minun kirkkoni olevan marraskuussa olevien seurakuntavaalien teema tai niiden otsikko. Herättääkö tämä lappunen sinussa minkäänlaisia tuntoja tai mielenkiintoa kyseisiin vaaleihin tai yleensä seurakunnan toimintaan?

Minun seurakuntani vt. kirkkoherroineen(-rouvineen) oli jalkautunut Pieksämäen torille syysmarkkinoille. Sain srk:n teltalta ja itseltään khr:lta tämän tiedotteen tai mainoksen, jonka luin vasta täällä kotona ryppyisenä löydettyni sen ajohaalarini taskusta.Tämänkö pitäisi herättää mielenkiintoni vaaleihin? Kysäisikö kojulla toisena edustajana, arvon pastorimme kaverina ollut kirkköväärti kiinnostustani jopa ehdokkaaksi, en ollut ihan varma? Olen joskus kuten “pojat sanovat varsin v-mäinen mies”, vaikka entinen srk:n työntekijä olenkin. Onko siellä srk:ssa edelleen muitakin vähintäin hankalia työntekijöitä, luottamushenkilöistä puhumattakaan, jotka ovat laisiani, onkin jo toinen juttu. Joskus töissä ollessani laskettelin suustani sellaista tekstiä, ettei se sopinut kirkon virkamiehen suuhun, ehkä vanhemmiten maltti ja harkinta hieman paranivat. Olisiko tällaisella pahasuisella papparaisella kirkkovaltuuston pöydässä enää mitään sanomista?

Näissä vaaleissa äänestetään luottamushenkilöt kirkkovaltuustoon, se on srk:n korkein päättävä elin. Kirkkovaltuusto edustaa mandaattinsa mukaan seurakunnan väestöä ja jäseniä. Meitä osallistuvia, hankalia ja ärripurreja miehen köriläitäkin, myös kirkonkirjoissa olevia passiivisia, ehkä maallistuneitakin ihmisiä, joita srk:n työ ei tavoita millään muotoa. Toki oikeita, aina oikeassa olevia “uskovaisiakin” ja rehellisiä,  silloin tällöin itsensä juhlapyhinä kirkossa näyttäviä tavan kansalaisiakin.

Hautajaiset ovat kohta ainut seurakunnan “järjestämä” toimitus/tilaisuus, joka kohtaa jollain muotoa miltei jokaisen vainajan sekä hänen omaisensa, riippumatta siitä, kuuluvatko kirkkoon vai ei. Valitettavasti valtuuston merkitys srk:n suunnannäyttäjänä ja -tekijänä on hävinnyt hengellisen elämän kiinnostuksen häviämisen myötä.

Nimiäiset korvaavat kastetilaisuudet ja tuomari vihkii, jos ketä vihitään, maistraatissa. Kirkko ja uskontomme ei saa olla esillä kouluissa enää juuri millään tavalla. Yhtä asiaa ihmettelen omalla paikkakunnallani; alakoulu tarvitsi väistötilat ja seurakuntatalo kelpasi sellaiseksi. Ainakin vielä eilen srk-talon seinää koristi iso risti ja katollakin on toistaiseksi naakkojen “istuinpuuna” risti säilyttänyt paikkansa. Onko syynä tällaiseen uskonnon pakkosyöttöön itse seinään tiukkaan muurattu risti ja liian korkealla katolla ylimpänä oleva kirkkomme symbooli, vai olisiko peräti arkitehtuuri kärsinyt ristien poiston myötä, mene ja tiedä? Vai jopa ehto srk:lta, että ristit ovat ja pysyvät tai etsiköön koulu tilansa muualta?

Ainakin äänestämässä käyn kirkollisvaaleissa, mikäli ehdokkaita löytyy sen verran että vältytään sopuvaalilta. Monessa pienehkössä seurakunnassa näyttää sopuvaali väistämättömältä. Odotanko jopa “painostusta” ehdokkaaksi, ehkä nuoremmilla olisi enemmän näkemystä tulevaisuuden seurakuntatyöstä kuin minulla, vanhalla jäärällä?  Sopuvaalissa ei täyty se tarkoitus, joka oikealla vaalilla saavutetaan. Myös me ärripurrit ja “toisinajattelijat” saisimme äänestyksen jälkeen ehkä edustajamme kirkkovaltuustoon. Sopuvaaissa sen miehittäisivät hyvä veli ja sisko-porukat ja seurakunta ajautuisi entistä kauemmas “tavallisesta” kansasta.

Jätä kommentti

*