Minun unelmani toteutui

Luin lehdestä erään pohjois-savolaisen kansanedustajan unelmasta omistaa joskus Porche Carrera. Jos et satu tietämään, se on kalliimman puoleinen urheiluauto, klassikko ja edelleen valmistuksessa. Sellaisen muunmuassa Armi Ratia omisti vai liekö firman ollut, joskus 70-luvulla. Asuimme tuohon aikaan Kiteellä ja siellähän oli Marimekon tehdas ja rouva toimitusjohtaja pöläytti silloin tällöin paikalle, muistaakseni vielä kuskin ajamana mainitunlaisella autolla. Unelmia pitää olla ja joskus ne voidaan jopa toteuttaa.

Olimme vielä pari viikkoa sitten kahden vanhan auton loukussa. Molemmat ajokuntoisia ja vastikään katsastettuja, vuosimalliltaan -97 ja -99. Ihan kelpo pelejä, mikä ettei, mutta melko kalliiksi ajan myötä alkoivat tulla eläkeläispariskunnalle. Ajoja vuodessa mittareihin kertyi yhteensä ehkä noin 15000 km. Joka vuosi katsastukseen jotakin pientä ja ainakin öljynvaihdot, renkaita jne. Autoverot nousevat ja vakuutuksetkaan eivät ilmaisia ole, vaikka bonuksia kaikki mahdolliset. Suht` laadukkaita ja luotettavia olivat nämä japanilaista alkuperää ja jopa siellä valmistetut kulkupelit. Yhteensä mittareissa yli puoli miljoonaa kilometriä.

Matalia olivat kumpikin istumakorkeudeltaan ja siten sopimattomia ajan myötä tällaiselle lonkka- ja selkävikaiselle äijän körmylle. Tuli haave löytää korkeampi ja sopivampi auto, johon pääsisin rimpuilematta ja kivutta sisään, samoin autosta ulos. Siirtyisimme jatkossa vain yhden auton talouteen.

Vaihtorahaa entisten autojen lisäksi ei paljoa ollut. Tila-auto tai pikku maasturi tulivat lähinnä kyseeseen. Onneksi on tuo netti, sieltä löytyi valikoimaa kun pisti valintakriteerit kohdalleen ja alkoi pläräämään, niin ainakin luulin. Kuukauden päivät tuijotin ruutua aamuin illoin ja toivoin tärppäävän. Sadan kilometrin säteellä etsittiin kohdetta. Neljää peliä käytiin yhdessä vaimon kanssa koeajamassa ja aina tökkäsi johonkin. Löytyi ruostetta helmoista, kone nyki kiihdyttäessä, ajettavuudessa oli puutteita, liikaa hienouksia ja nappuloita, joista jokin toiminta ei pelannut tai puuttui vetokoukku. Autoliikkeet lupaavat jopa melkein ilmaista lainaakin, mutta kun sitä kyselee, ei edullinen lainatarjous koskekaan juuri tätä autoa. Laskettiin tileiltä löytyvät sataset ja todettiin neljän-viiden tonnin auton olevan budjettiimme sopivan, eikä yhtään yli!

Sitten tärppäsi, lähi kaupungissa oli erään pikku tila-auton hintaa pudotettu tonnilla ja se mahtuisi juuri talousarvion raameihin. Toissa lauantaina oli aikaa puolitoista tuntia ennen liikkeen sulkeutumista ja matkaa sinne hiukka vajaa sata, ei kun Kuopioon. Myyjä lupasi odotella hieman kiireisen oloisena kun kävimme pienellä koeajolla.

En muista koskaan tehneeni autokauppaa noin pikaisesti, taisi myyjä tulla tarjouksessaan pari satasta vastaan ja lyötiin kättä päälle.

Pihassamme seisoo nyt pienehkö musta, melko vähillä kilometreillä oleva, sopivalla istuinkorkeudella varustettu meille uusi auto. Olen nyt niiltä osin onnellinen mies! Pääsen ähkimättä ja kipuilematta penkille ja pois, voinko enempää vaatia? Kaupan päälle tuli vielä ilmastointi, joka on taatusti tänään tarpeen, kun suuntaamme Seinäjoelle asuntomessuille vahtimaan ukin ja mummin pieniä siksi aikaa, että lapsosten vanhemmat pääsevät unelmoimaan ja miettimään kohta valmistuvan uuden kotinsa sisustusratkaisuja messujen mallitaloista. Samalla toteutuu unelma ”kesälomareissustamme”, monta kärpästä yhdellä iskulla. Ei unelmien tarvitse aina niin kummoisia olla, silloin niillä on paremmat mahdollisuudet toteutuakin.

Kommentit

  • Jari Holopainen

    Onnittelut uudesta menopelistä. Olen ihmetellyt jo pidempään, miksi Suomessa ei ole käytettyjen autojen kunnostamisohjelmaa, esim. Wheeler Dealers-hengessä ? Tietäisi etukäteen mihin kiinnittää huomiota ja paljonko olisi sopivaa maksaa menopelistä.

  • Ari Niemeläinen

    Kiitos Jari kommentista ja onnitteluista! Valitettavasti kesäloma- ja asuntomessureissumme päättyi Jyväskylän keskussairaalan päivystysosastolle. Aina ei mee niinkuin suunnitellaan.

Jätä kommentti

*