Sanottakoon heti aluksi, että olosuhteisiin ja ikääni nähden olen fyysisesti kuin henkisestikin ihan tyydyttäväkuntoinen äijänkämiläs. Tällä hetkellä valitettavasti tunnen kunnoltani olevani kuitenkin melkoisessa syöksykierteessä pienten jomotusten ja liikunnan puutteen takia. Onko tilanteelle jotakin vielä tehtävissä elämän laadun parantamiseksi, tämä pohdituttaa vai rapautuuko kunto ja olen muuttumassa tupaukoksi? Reilussa 10 vuodessa on meno huonoon suuntaan ollut minulle ahdistavaa, onko tämä ihan normaalia joka on vaan hyväksyttävä?
Perimälläkin lienee oma osuutensa elämisen laatuun? Geeneissäkö onkin heikkenevän kuntoni salaisuus?
Naapurin Unto sanoi aikanaan, kiitos Luoja kun hullun teit, kun et tehnyt työhullua. Oma tuntemukseni on se, että Hän teki minusta harrastus- ja työhullun. Koko ajan olen ollut menossa tai tekemässä jotakin niin kauan kuin muistan. Vain lukemaan olen hetkisiksi ajan saatossa pysähtynyt siitä alkaen kun opin tavaamaan Savon Sanomat lehden etusivun ylälaidasta.
Liikkuminen ja urheilu on minulla verissä. Lähes kaikki joukkuepelit on tullut kokeiltua ja yksilölajeista golf lienee niitä harvoja, joihin en ole vielä sotkeutunut. Voimaa tuli hankittua puntteja nostellen ja 13-kesäisestä alkaen rääkkäsin itseäni lentopallokentillä yli oman tarpeen. Lyhykäinen kun olen niin hypätä piti korkealle ja käden käydä kovaa. Aina oli jokin jäsen kipeänä ja paketissa. Isä sanoi jo kotona asuessani, nyt lopeta tuo urheilu, tuolla menolla et koskaan tervettä päivää näe.
Kiitos kuitenkin lentopallon, yleensä urheilun ja musiikkiharrastuksen, monesta jonniinjoutavasta olen niiden vuoksi jäänyt paitsi, joskin paikat olkapäistä varpaisiin nivelien osalta ovat saaneet kyytiä. Todennäköisesti juuri luuston ja nivelien kohdalla perimäni ei ole kovin ”hyvää” laatua. Suvussani esiintyy paljon nivelsairauksia, muunmuassa reumaa ja nivelrikkoa yms.
Ruokakin on maistunut silloin kun olen kiireiltäni ehtinyt pöydän ääreen, mutta kulutuskin on ollut kova. Liikakiloja ei ole kertynyt kuin vasta viime vuosina. Entisenlainen pelaaminen ja liikkuminen on ollut pakko jättää kipujen takia. Sopivan liikuntalajin löytyminen varsinkin nyt korona-aikaan on tuntunut ylivoimaiselta. Kokeilin muutama aamu sitten lenkillä muutamaa hölkkäaskelta ja vähän reilumpaa kävelyvauhtia, tuon jälkeen onkin sitten kärsitty siitä liiasta intoilusta.
Vastapainona urheilulle musiikki on täyttänyt vapaa-aikaani teini-iästä alkaen. Kirjoittelemiselle ja lukemiselle on jäänyt lähivuosina aikaa liikaakin. Kaksisormikirjoitusjärjestelmä tietokoneen ääressä ei juuri kaloreita kuluta. Kitaran rämpyttäminen ja äänijänteiden venytteleminen bändissä ja kuorolaulussa eivät fyysistä kuntoa nosta, vaikka sielulle mannaa tekevätkin.
Meillä on kotona kuntopyörä ja käsipainoja yms kuntoiluvälinettä ihan yllin kyllin, mutta jostakin syystä ne eivät ole se mun juttuni. Kovasti olen ihmetellyt, miten entisestä ikiliikkujasta on tullut passiivinen joo, joo, kyllä se tästä vielä lähtee – mies?
Ei kai pienet jomotukset siellä täällä ja maakunnan, asumismuodon ja murteen vaihtuminen puhekielessä voi olla syy velttouteen ja aikaansaamattomuuteen – vai voiko olla? Miten sinä olet saanut kiinni lopahtaneen innon harrastaa liikkumista ja toipua ylensyönnistä? Jos et ole koskaan moista lamaa kokenut, et tiedä miten harmittaa, kun entisestä himoliikkujasta on tullut itsensä usein ruudun äärestä löytävä, lähes zombieksi itsensä tunteva vetelys. t. ariukki
Eino J. (maallikkona)
mukava lukea näitä pohdintojasi, jälleen. Täyteläinen elämä: täyteläiset muistot.
Askel vanhetessa lyhenee ja on tilais1uus syödä kunnolla ja ns. terveellisesti, kun ruoan tarvekin vähenee. Maallikkona olen kuullut psykosomaattisista vaivoista, että niitä tautioireita voi kokea ja osaa tietenkin iän myötä oikeastikin potea.
Kyllä ne krempat selviää tohtori- ja hoitajakäynneillä. Liikkuu sen minkä jaksaa – päivän lehdessä oli kuva 103 ja 98 -vuotiaista hyväkuntoisista, mihin on tähdättävä
Veikko Kastinen
Ari, kun sinulla on nivelkipuja ja ylipainoakin kertynyt ja sinulla on kuntopyörä, mitäpä jos otat sen käyttöön ja kokeilet HIIT-harjoittelua.
HIIT-harjoittelu on helppo toteuttaa, mutta erittäin tehokas, joka vaikuttaa kehoon ja mieleen
Treeniaika noin 15 minuuttia.
Aluksi poljet pienellä vastuksella muutaman minuutin lämmitellen. Sitten tulee pyrähdys hieman vastusta suuremmaksi ja poljet puoli-minuutin kovaa ja taas pienellä vastuksella palautuen ja sykkeen alenemista kuunnellen, sitten taas sykkeen nosto.
Tärkeää on se ettei harjoitus ole pitkäkestoinen vaan sykkeen nostoja 1-5 kertaa ja lopuksi rentoa polkemistä, sitten suihkuun.
Kannattaa kokeilla, virkistää ja antaa puhtia. Omia varaatioita voi kehittää kun kehittyy, mutta aina sydämen sykettä kuunnellen että se rauhoittuu ennenkuin nostaa sykkeen korkealle ja TÄRKEÄÄ on että harjoitus on LYHYTKESTOINEN ja aluksi harjoitus vaikka kaksi kertaa viikossa.
Harjoitus alkaa vaikuttaa hyvin nopeasti, se motivoi.
Paljonhan tuli tuota tekstiä, mutta ei ole rakettitiedettä HIIT-harjoittelu. Hyvää harjoittelua.
plokkariukki
Kiitos pojat kommenteista! Vammat kropassa ovat sitä luokkaa että useampikin lääkäri on todennut olevan paikallaan löysätä tahtia. Leikkauksille olisi tarve ainakin vaihteeksi lonkissa ja olkapäätkin ovat hajalla kiitos ilmeisesti lentopallon. Painolle, operoidulle sydämelle ja keuhkoille olisi tuo Veikon ehdottama treeni ehkä syytä kokeilla ja kai noita kevyitä painojakin voisi hiukka nostella, kuminauhoja venytellä aamulenkkien venyttelyjen lisäksi. Venyttelyn koen ehdottomaksi pienenkin kävelylenkin jälkeen, muuten säryt selässä ja koivissa ovat tuskallisia. Särkylääkkeitä en mielellään söisi, mutta joskus on pakko kun yöllä alkaa olla mahdoton löytää asentoa jossa ei koskisi minnekään.
Arja Hakala
PlokkariUkki on käsitellyt tuntemuksiaan monelta kantilta laajalti itsetutkiskellen. Se onkin kiitettävä toimintatapa nähdä omat vahvuudet ja heikkoudet. Ennen tohtorille mänöä, jos sellaiseen on edes tarvetta.
Maallikkona mielipiteeni kirjoitan ja ylipainoon otan vahvasti kantaa.
Syömisiä on hyvä muuttaa.
Itelläni alkoi painoa kertyä runsas vuosi sitten niin, että en saanut kengännauhoja solmittua mahan pyöreyden vuoksi. Ja hengenahistustakin oli.
Tein radikaalin muutoksen, jätin makeiset ja kahvileivät kauppaan ja elämänlaatu alkoi kohentua. Tämän muutoksen takia en tohtorille sännännyt.
PlokkariUkin terveyden ja harrasteiden kirjoitus kuvastaa ettei oo laiskuudella mitään sijaa.
Se on paremminkin tylsyyttä kaupungissa asuminen, kun ei voi tehhä niitä töitä mitä aiemmassa kotipaikassa on ollut mahollisuus tehhä.
Arja Hakala
Mitäpä jos musisoisitte jotain bloginne sivuille?
Me SavoBlogin lukijat kuuntelemme mieluusti.
Musiikki on hyväksi meille jokaiselle.
plokkariukki
Arja, taitaa olla livenä meidän musamme siedettävämpää, ainakin omille korville. Joskus jotakin nauhoitettu harkoissa ja keikoilla; ei hääviltä kuulosta.