Missä, missä miehet on?

Sain vuonna 1972 – 73 vuodenvaihteessa armeijassa alokasajan jälkeen harvinaisen mahdollisuuden valita jatkokoulutussuunnan. Valittavaksi annettiin ryhmänjohtaja-, huolto-, tai lääkintäaliupseerin koulutus. Lääkintäaliupseerikoulu Hennalassa tuntui hyödyn näkökulmasta tulevaisuudessakin parhaalta. Lääkintäkouluun ei silloin vaadittu minkäänlaista siviilissä hankittua lääkintäkoulutusta, nykyään lienee toisin. Itse olin saanut radio ja TV-asentajan koulutuksen.

Nuo kolme kuukautta Hennalassa opettivat minulle ehkä eniten asioita, jotka olen noin lyhyessä ajassa päntännyt ja ”työssä” oppinut koskaan. Ensin koko komppania (lääkintäkoulu) eli neljä joukkuetta (noin 70-80 oppilasta muistaakseni) istutettiin luokkaan. Asiat käytiin teoriassa läpi ja sitten harjoiteltiin isossa salissa lääkintämajurin valvonnassa kutakin toimenpidettä ja operaatiota käytännössä. Apulaisina majurilla oli neljä joukkueenjohtajaa, jotka olivat kantahenkilökuntaa ja kullakin joukkueella oli vielä oma apukouluttaja eli santsari edellisestä ikäryhmästä.

Ampumahaavojen ja räjähteiden aiheuttamien vammojen sidonta oli yksi tärkeimmistä harjoitteista. Sidoksen piti olla just, eikä melkein oikein tehty, jos se ei kerralla onnistunut, sitä harjoiteltiin iltaisin ja viikonloppuisin. Potilaan kuljetus oli myös tärkeä asia kulloistenkin olosuhteiden mukaan paras mahdollinen tapa ja asento huomioiden. Lääkkeistä puhuttiin, tärkeimpinä kai särkylääkkeet ja ainakin kalkkitabletit, jotka auttoivat teipillä kiinnitettynä kipeään kohteeseen melkein vaivaan kun vaivaan, tämä on kai vitsi?

Selkeästi muistissa on ns. piikkisulkeiset. Tästä käytännön kokemusta oli jo alokasajalta piikityksen kohteena, kolme piikkiä/ otilla käynti. Nyt opeteltiin itse piikittämään ja ottamaan verinäytteet mm. senkka (LA) ja pistämään potilas nesteytykseen eli keittosuolaliuosletku käsivarteen, onko kyseessä kanylointi? Kerrottakoon, että silloiset piikit olivat itse pestyjä, autoklaavissa steriloituja monikäyttöporahkoita ja verinäyte otettiin isoon lasiputkeen, mikäli näyte sattui siihen osumaan. Minä onnistuin laskemaan kaverin melkein kuivaksi ohi näyteputken suun ja lattian luuttuaminenhan siitä tuli. Kuvia minulla näistä koulutuksista on, mutta ne ovat mökillä albumissa ja eivät tähän tilanteeseen saatavilla. Opeteltiin Lääk.Rauk:ssa paljon muutakin, koulutus oli todella tehokasta ja monipuolista, suorastaan tykkäsin.

Palataanpa tähän päivään. Olen odottanut tilannetta, jossa minut komennetaan koronantorjuntayksikön toimintaan jonnekin päin Suomea. Olen siis saanut rokottamiseen koulutuksen noin 50 vuotta sitten, moni muukin lääkintämies ja lääk. au. aikanaan armeijassa. Viime aikoina en ole harjoittanut oppimaani tärkeää rokotustoimenpidettä, mutta haavat osaan sitoa edelleen vähintäin kohtuullisesti ja elvyttääkin luultavasti tarpeen vaatiessa. Pienellä kertauksella onnistuisi varmaan piikittäminenkin.

Keskustelua jota tänä päivänä käydään siitä kuka saa ja on oikeutettu esimerkiksi rokottamaan, tuntuu silloisesta ja meikäläisen näkökulmasta aika kummalliselta. Onneksi toistaiseksi ei ole sotatila, eikä sitä vastaava poikkeustilakaan, mutta joskus tuntuu, että onko meillä Suomessa tehty asiat jo liian vaikeiksi ja byrokraattisiksi tilanteisiin, jossa jokaisen osaajan kyvyt ja taidot pitäisi ottaa oikeasti ja nopeasti käyttöön?

Lopuksi kysyn, minne ovat kadonneet kokeneet miehet politiikasta ja päätöksenteosta, esimerkiksi puolueiden johdosta? Eikö meistä miehistä ole enää vastuunkantajiksi ja ottamaan paikkaamme siellä missä päätöksiä pitää tehdä, eikä vatkattaisi edestakaisin, niinkuin nykyisin tuntuu olevan vallalla. Miehistä, myös monista vanhemmista on tullut presidenttiä lukuunottamatta jonniinjoutavia suunsoittajia. Kaipaan aikaa jolloin tehtiin päätöksiä ja sitten pulinat pois.

t. ariukki

Kommentit

  • Veikko Kastinen

    Laitan saman kommentin kuin kommentini kommentiisi kirjoitukseeni Mistä ja miksi äänestän. Olikohan tuo nyt ymmärrettävästi sanottu.

    Onko ne niin rohkeita että menevät tehtävään kuin tehtävään, virkaan kuin virkaan, päättämään mistä asioista hyvänsä, miten isoista rahoista hyvänsä, miten suurien ihmisjoukkojen kohtalosta hyvänsä jne.

    Vai ovatko ne niin pelokkaita etteivät rohkene kieltäytyä mistään, eivät rohkene paljastaa tietämättömyyttään ja jaksamattomuuttaan jne.

    Silti kaikki kunnia heille ja terveyttä ja jaksamista jokapaikassa toimijoille.

  • Arja Hakala

    Kalkkitablettitarina on aikaansa edellä oleva vitsi.
    Vitseistä en ole koskaan pitänyt.

    Mitä tulee odotukseenne, että teitä pyydetään rokottamaan meitä kansalaisia. Sepä hyvä, että taito on. Kyllähän se kannattaa tällaisena aikana itse ryhdistäytyä ja käydä tarjoamassa ammattitaitoaan, että kävisikö pieni kertaus jo opittuun taitoon. Siitä lähtee taito lisääntymään.

    Menestystä apujoukkoihin!

Jätä kommentti

*