”Miten kaavas mopolla piäsöö…”

Otsikon mukainen säe löytyy Halavatun Pappojen levyltä. Mopo oli yleinen, lähes joka miehen ja jopa naisen liikkumaväline 50-luvun lopulta 70-luvulle saakka. Mopon ajamiseen ei tarvittu ajokorttia ja sen vakuutuskin oli kohtuu hintainen. Moottoripyörän hankinta oli huomattavasti kalliimpi investointi, mutta ei läheskään auton hintaan verrattava. 70-luvulla verottaja iski m-pyörien hintoihin hurjasti ja vakuutustenkin hinnat nousivat korkealle lisääntyneiden mp-onnettomuuksien takia.

Mopon, skootterin ja moottoripyörän pitäminen on nykyäänkin melko kallista. Mopoautoista ja mönkkäreistä ja niiden ylläpidosta en osaa sanoa mitään, mutta kyllä yläkoulujen, ammattioppilaitosten ja lukioiden parkkipaikat ovat tänä päivänä täynnä erilaisia moottoroituja kulkuvälineitä. Kenen rahoilla ne on hankittu ja kuka maksaa ylläpitokulut, tuskin nuorilla itsellään on varaa noihin vekottimiin?

Tällaisille vanhoille äijille, joilla moottoripyörä on ollut jo iät ajat ja vakuutuksiin on kertynyt täydet bonukset, tavallisen, melko tehokkaankin m-pyörän ylläpito, vakuutukset, eikä hankintakaan ole isompi ongelma. Ihan toimivia pyöriä saa jopa alle 1000 euron. Vakuutukset pyörän koosta, tehoista, bonuksista, kulkineen ja omistajan iästä, paikkakunnasta, jopa vakuutusyhtiöstä riippuen, alkavat muutamasta kympistä jatkuen useimpiin tonneihin. Museoajoneuvossa, millainen minullakin on, vakuutus on todella edullinen vain 50 euron luokkaa/ vuosi. Vanhoilla ajoneuvoilla ei ajetakaan paljoa, niiden huoltaminen ja ylläpito vaatii huolellisuutta sekä kärsivällisyyttä, aikaakin ja noita kaikkia meiltä veteraanimotoristeilta löytyy, löytyisikö sinulta?

Omalla kohdallani seuraava rahan meno pyörärintamalla on ”uusi” ajoasu. Toki minulla on hyvät ja turvalliset ajovarusteet normaaliin matka-ajoon entisellä pyörälläni. Se on nyt pantu myyntiin, minun pitkät ajoreissuni ovat tällä haavaa ajettu. Jääköön vanha ajoasu varulta talliin henkariin, jos joskus mieli tekisi vielä pidemmälle pyöräreissulle, vaikka sitten lainapyörällä.

Nyt on etsinnässä kamppeet kypärineen 50-lukulaisen veteraanipyöräni ja minun tyyliini. Valitettavasti kotimökiltäkin ovat isän entiset nahkatakit, ajorukkaset, pussihousut, saappaat kuin muutkin ajovarusteet häippäisseet monien siivousten ja ylimääräisten tavaroiden hävityksien yhteyksissä. Kirppu- ja rompetorit ovat toivoni, jos sinne joku sattuisi joskus kyseisiä tavaroita kuskaamaan. Miksei, jos sinulla tai tutullasi  sattuu komeroissasi pyörimään ylimääräisiä vanhoja nahkarotseja ja -ajohousuja, olisin kiitollinen vinkeistä. Vanhoille ajovarusteille, jopa huonokuntoisille on kysyntää meidän alan harrastajien piirissä. Uustuotantoakaan ei juuri tuolle ajalle ominaisille varusteille ole, eivätkä ne välttämättä kelpaisikaan vanhan tavaran etsijöille.

Tulisipa kevät ja kuivat tiet äkkiä, niin pääsisin kokeilemaan kunnolla ”uutta” pyörääni. Jos vielä pikku rahalla löytäisin tyyliin sopivat kamppeet, olisi ariukki taas kerran onnellinen mies, ainakin vähän aikaa. Silloin ei ole päällimmäisenä mielessä, mitä kohtaa eniten jomottaa – ei kun hanaa!

Jätä kommentti

*