Miten olis?

Ihan kurriillessa tekisi mieli kysellä mielipiteitä lukijoiltani seuraavasta asiasta. Mitä seuraisi jos tällainen savolais/karjalaista sukujuurta oleva ja viimeiset 40 vuotta synnyinseudullaan asunut aikamiesvouhka ja leuanloksuttaja muuttaisi pois Savonmaasta? Käsittääkseni siellä jossakin, mahdollisessa uudessa maassa asustava alkuperäiskansa on hieman savolaisuudesta poikkeavaa niin kulttuurin kuin kielenkin osalta, vai onko?

Olen minä Savosta poiskin ollut aikanaan olosuhteiden lievästä pakosta. RAUK:n kolme kuukautta kävin Lahdessa, itäistä Suomea kiersin kymmenkunta vuotta koulujen jälkeen Savonlinnaa, Kiteetä ja Kuopiota myöten, muutaman vuoden kussakin kaupungissa asuen ja töitä pakertaen, perheenkin perustaen. Kotoisaksi en missään noissa pitäjissä oloani koskaan tuntenut, veri veti Savoon ja Pieksämäen seudulle. Kävin vajaan vuoden keikan heittämässä etelän arollakin Lähi-Idässä, mutta kovin oli paikallinen väestö savolaispojalle kirjavaa ja arvaamatonta sakkia. Huumori välillä hakusessaan heidän kanssaan, eikä rynnäkkökivääri kainalossa rt-hommissa helpottanut suhteidenmuodostusta paikalliseen väestöön, kulttuuriin ja sananrieskan viäntöön.

Etelän lomareissuja on muutama aikanaan Suomen talvisaikaan heitetty, mutta jo viikko rantahiekkaa varpaista karisteltuani olen ollut valmis palaamaan Savon maisemiin pakkasen keskelle lumitöihin.

Miltä mahtaisi tuntua jos taakse jäisivät nämä tutut Naarajärven aamulenkkipolut, lähiseudun kala-, marja- kuin erämaisematkin? Tutut lääkärit terveyskeskuksessa, palvelualttiit, hymyilevät lähiapteekin tytöt ja pojat, kaupan kassat viikottaisilla ostosreissuilla, torin ja baarien kahviporukat, edesmenneet omaiset ikiomalla hautausmaalla, kotikirkko kirkonmäellä, kaipaisiko kukaan joskus puhekoneeksikin mainittua, maisemasta kadonnutta ariukkia? Olisiko järkeä lähteä etsimään uusia juttukavereita ja vaihtuvia tuulia? Ilkeäisikö sitä enää takaisin kotimaisemiin palata maitojunalla, mikäli olo jossakin muualla alkaisi liikaa ahdistamaan?

Entä sitten vuosikymmenien aikana haalitut romppeet, talot ja mökit, pitäisi panna myyntiin? Mukaan ei saa kuin muro-osan irtotavaraa ja minne siellä rintamailla pistät mopot, moottoripyörät, vanhat telkkarit, tietokoneet, radiot, kelanauhurit, filmiprojektorit, perämoottorit, haulikot ja kivväärtit, musiikintekovermeet soittimineen, toisin on täällä periferiassa, tilaa löytyy? Ei taitaisi rivi- tai kerrostalon kanaverkkokoppien tilat riittää meikäläisen omaisuuden varastoimiseen.

Mahtaisiko joku olla kiinnostunut täällä kuihtuvassa kylässä kertaalleen lähes kokonaan omin käsin remontoidusta, uudelleen rakennetusta, parhaalla mahdollisella paikalla olevasta, muutama vuosi sitten ulkoakin päin maalatusta ja uuden katon saaneesta rintamamiestalosta? Suonteen rannalla on hirsimökki rantasaunoineen huippukalaisan järven rannalla odottamassa kalamiestä tai/ja -naista, eikä siellä ole pakko kalastaakaan, touhua riittää mökillä muutenkin. Pihaan ja rantaan pääsee hyvää tietä autolla. Verkot voi heittää heti laiturin päästä alkaen, kuin myös uistimet veneen perään virittää, ei ole pakko lähteä toiselle puolelle selkää etsimään parhaita apajia, ovat siinä nenän edessä. Puuta omalla mökkitontilta niin mökin kuin talon lämmitykseen sen minkä polttaa jaksat ja ehdit. Mökille matkaa vaivaiset 54 km, vaikka päiväseltään piipahtaa saunomassa ja kalalla, jos ei yöksi jouda tai malta jäädä, maisemakin vaihtuu mökkireissulla juuri sopivasti.

Vaihtaisinko tämän kaiken rivi- tai kerrostalokämppään ja vieraaseen maisemaan Hämeessä, pääkaupunkiseudusta puhumattakaan? Siinäpä pulmaa kerrakseen? Toki vaakakupissa Pirkanmaan suunnalla ja pääkaupunkiseudulla on positiivista, eikä vain vieraat maisemat hämäläisistä ja stadilaisista puhumattakaan, jälkikasvu on siellä.

No, kassotaan ja arssinoidaan, antaa ajan kulua. Jos talolle ja mökille löytyisi halukkaita ostajia, ainakin asia menee harkittavaksi. Vieläkö maisemaa pystyisi vaihtamaan näin vanhoilla päivillään, sanotaan vaihtelun jopa virkistävän, sitä tässä tarvittaisiin? Tu pii oor not tu pii, kielillä sanottuna.

Kokkeeksi panin Pappa Tunturin jo myyntiin, siitä alotettaan t. ariukki

Jätä kommentti

*