Suomi on nyt liittynyt Natoon, onko se hyvä vai huono asia tiedetään ehkä vasta joskus. Suomi saanee lähiaikoina porvarienemmistöisen hallituksen. Vasta vuosien päästä tiedetään sekin, paraneeko maamme taloudellinen tila kuin muutkin olosuhteet sotea myöten uuden hallituksen myötä vai mikä on tilanne ennen seuraavia eduskuntavaaleja. Olipa oppositiossa ketä tahansa, heidän mielestään joka tapauksessa tuleva hallitus on sotkenut asioita enemmän kuin saanut niitä järjestykseen.

Spekuloitavaa ja arssinoitavaa piisaa ja homma ei kuitenkaan mene kaikkien mieleen täällä kotimaassa kuin ulkomaillakaan. Ilmeistä on, että viat löytyvät aina päättäjistä, kun jollakin menee huonosti. Omista valinnoista ja tekemisistä epäonnistuminen ja asioiden pieleenmeno ei tietenkään johdu, sehän on selvä. Voiko tätä selvemmin sanoa?

7-kymppiseksi ehdittyäni olen joutunut miettimään monia asioita siltäkin kantilta, että miten olisivat asiat nyt, jos minä olisin tehnyt toisenlaisia valintoja elämässäni? Omista valinnoistani ja töppäyksistäni en syytä poliitikkoja, vaikka kai heilläkin oma osansa on ollut tekemisiini ja ajatuksiini halusinpa tai en.

Politiikka kiinnosti minua noin kolmekymppisenä ja pikkuisen sitä kokeilinkin, toimin samaan aikaan yrittäjänä. Huomasin ettei vuorokaudessa ole tarpeeksi tunteja tehdä tiliä ainakaan minun kyvyilläni ja vielä hoitaa samalla toisten asioita päättäjänä kunta- ja kirkkopolitiikassa. Miten on ajankäytön laita heillä, jotka ovat mukana valtakunnan johtopaikoilla, alue- ja vielä kuntapoliitikkoinakin, ties missä. Itseäni kirpaisi ainainen juokseminen rahan ja erilaisten muka tärkeiden asioiden perässä perheen jäädessä lähes aina toiselle tai kolmannelle sijalle arvottaessani menojani.

Onko valta ja asema niin tärkeä perheelliselle, jopa pienten lasten vanhemmille, nuorille poliitikonaluille ja jo siipiä ansainneillekin, että on pakko rimpuilla siellä vihreällä oksalla väkipakolla? Toisten pyynnöstä ja kun ei ole kuulemma muitakaan vaihtoehtoja, joopa joo? Satavarmasti kaduttaa myöhemmin perheen ja ainakin lasten laiminlyönti politikoinnin tai vaikka töiden, urheilun ja milloin millaistenkin menojen takia. Liian monesta suusta olen katumuksen sanoja kuullut vanhemmalla iällä elämäänsä ja valintojaan pohtivan ihmisen kertomana. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta ehkä kannattaisi miettiä siinä vaiheessa kun on valintojen aika ja kyllä voi sanoa kysyjille kiitos ei, kiitos luottamuksen osoituksesta. Nämä asiat nousivat mieleen seuratessani monen nuoren äidin, miksei isänkin rimpuilua eduskunnassa ja hallituksessa, kotonakin olisi varmasti ollut tärkeää viettää hiukkasen enemmän aikaa, kuka on korvaamaton? En ainakaan minä!

Omalta osaltani jätin pikku politikoinnin huomattuani tehneeni virheen sinne lähtiessäni, ihan omasta aloitteestani jäin leikistä pois. Olen kyllä tyrinyt sitten muuten, mutta olen ainakin yrittänyt asettaa perheen edun ykköseksi ja neuvotella menoistani parhaani mukaan niin vaimon kuin jälkikasvunkin kanssa.

Kaksi asiaa muistan suoralta kädeltä joita kadun jälkikäteen. Lähtö rauhanturvatehtäviin lasten ollessa melko pieniä ja toisena uhkarohkea yrittäjyyskokeilu vielä vakituisessa virassa ollessani, nämä olisivat saaneet jäädä tekemättä. Vaikka itselleni antoisa aika YK:n Unifil-operaatiossa kestikin vain vajaan vuoden, perheelle tuo jakso oli melkoinen koettelemus. Yrittäjyyskokeiluuni tuhlasin turhanpäiten rahaa, niille olisi ollut parempaakin käyttöä.

Sen olen oppinut, että olen luultavasti luonteeltani jonkin sortin projektiukko, joka helposti pitkästyy jos samanlaiset ajat seuraavat toisiaan vuosi vuoden perään. Noin kolmen vuoden periodia ovat jaksot elämässäni noudattaneet. Kuinkahan monella lukijallani on samoja piirteitä kanssani, vaihdetaan työpaikkaa, asuinpaikkaa, opiskellaan uutta ammattia jne. Sanotaan etteivät vierivät kivet sammaloidu, mutta ehkä tässäkin asiassa joskus kohtuus olisi paikallaan.

Kai sitten joskus, kun aikaani suurimmalta osin vietän keinutuolissa tai jossakin palvelukodin sängyn pohjalla, on jotakin muisteltavaa, mitä on tullut touhuttua elämänsä aikana ja ehkä vähemmän kaduttaa se, että jokin homma jäi kokeilematta.

Pääsiäisen toivotuksin ariukki