Mittumaaria odotellessa

Helteet painavat päälle ja suomalaiset grillaavat innolla sekä makkaroita että nahkaansa. Onko ihan pakko polttaa ihonsa karrelle ja ilmeisesti myös altistaa itsensä melanoomalle? Ei ole kiva nukkua ilmastoimattomassa mökissä tai huushollissa kun on hipiänsä rakkuloille saattanut. Toki nukuttaa, jos siinä samalla auringossa maatessa on vetänyt kunnon lärvit, nyt kun kaljakin on näköjään taas erikoistarjouksessa mittumaarin lähestyessä ja joka kitatulla pullolla tai tölkillä säästää niin ja niin monta kymmentä senttiä, tämähän on yhtä juhlaa.

En sano enkä väitä, etten olisi itsekin joskus kaljaa juonut, varsinkin kun halvalla sai ja oli hellettä. Aurinkoa olen saanut liian kanssa muutamana kesänä Suonenjoella heinä- ja mansikkapellolla, silloin teini-ikäisenä. Muutamaan kertaan nahka selästä kesi ja vähän muualtakin. Voi olla että joskus pyyhkäistiin aurinkovoidettakin, mutta harvemmin.

Etelässä ollessani YK-rauhanturvareissulla kuului asiaan tulla ensimmäiselle Suomi-lomalle ruskeaksi paahtuneena, jopa ilman rajoja. Ei posen katolle kukaan, edes paikallinen nähnyt, vaikka siellä otti ”supaa” ilman rihmnan kiertämää ja aurinko posotti suoraan pään päältä lähes koko päivän ja aikaa moiseen harrastukseenkin riitti. Radioaseman katollakin aurinkoa ottettiin kaljaa juoden, tai kaljaa juoden ja satelliittiantenneja yms asentaen. Kyllä siinä nahka paloi ja juomakin maistui.

Vedettiin toki välillä helteessä paitaakin päälle ja sen päälle sirpaleliivit, kypärä, baretti tai kivittäjä pään suojaksi ja rynkky kainalossa tsekkarille tai mikäpähän palvelus milloinkin odotti. Kyllä kuuden tunnin huki sirpaleliiveissä tuulettomassa Wadi-buriagissa 9-12-tsekkarilla vaati kesäaikaan tuhtisti juomaakin, muutama litra vettä piti mukaan varata.

Palaa mieleen myöskin työ signaalikorjaamon pihalla auringon paahteessa niin jeeppien kuin muidenkin sotilasajoneuvojen, panssaroitujen autojen ja vaunujen radiolaitteiden huollossa ja korjauksessa; oli taatusti lämmintä hommaa. Välillä näppejä polttivat työkalutkin ja ja ne vihreiksi maalatut laitteet, joita ajoneuvoista irroiteltiin ohuen hiekkapölyn peittäessä kaiken, korjattiin ja myös takaisin paikoilleen asenneltiin. Mitä oli lämpö vaunun sisällä kun ulkonakin 35 astetta mittarissa.

Nyt on auringonoton suhteen ehkä vähän viisastunut. Harvemmin tulee itseään poltettua. Joskus palavat näpit grillatessa kasvisnyyttejä paljain käsin käännellessä. Ostin päivänä muutamana aurinkovoidetta, järvellä ei malta olla käymättä syömäkalaa etsimässä. Nenänpäähän pitää tippa voidetta sivellä ja sinnekin, mitä nyt pitkähihaisen paidan, leveälierisen hatun ja shortsien ulkopuolelle jää auringolta muuten suojaamatta. Enää en polta vaaleaa ihoani ainakaan tahallani, melanoomaa tässä kaikkien muiden sairauksien lisäksi vähemmän kaipaan.

Joskus lienee kai ihon vaaleus ollut äveriyden merkki. Nyt sitä ovat rannalla ruskeaksi paahtuneena patsastellessa tai aurinkotuoleilla maatessa rolexit ranteessa, merkkisimmarit kuin kalliit aurinkolasitkin ja taustalla seisova ökymaasturi tai avoauto. On auringonotosta toki todistetusti hyötyäkin, ainakin joihinkin ihosairauksiin ja eikö siitä D- vitamiiniakin jonkin verran saatane? Muistetaan nyt mittumaaria vietettäessä, mikäli helteet sinne asti piisaavat, että kohtuus niin auringonotossa kuin virvokkeiden juonnissakin pidetään mielessä.

Hyvää keskikesän juhlaa jokaiselle toivottelee ariukki!

Jätä kommentti

*