Mopolla menoksi ja mustikkaan

Elämässä voi joskus tehdä pariakin kivaa asiaa yhdellä kertaa. Eivätkä nämä tekemiset ole edes niitä niin tavallisia turhanpäiväisiä hömpötyksiä, mitä meille eläkeläisille usein tuputetaan ikäänkuin aikamme kuluksi.

Viime syksynä hyvään talteen laitettu poimuri löytyi aamulla kellarin käytävän korista ja marjasanko samasta nurkasta kansineen. Anorakki niskaan ja tarkistus, että itikkaöljy on rintataskussa viimeisen virvelöintireissun jäljiltä. Mopon peruutus tallista, kypärä päähän ja sanko tarakalle poimureineen ja suunta kohti marjamaita. Evääksi pelkkä vesipullo, tarkoitus joutua takaisin puolille päivin lämmittämään eilistä kinkkukiusausta. Mopo on siitä hieno liikkumaväline, että sillä voi tällainen könkkäukkokin ajella pienempääkin ja huonokuntoista tietä tai polkua lähemmäs oletettua marikkoa.

Tällä kertaa suunnistin ihka tuntemattomaan korpeen kartasta etukäteen katsottua metsäautotietä pitkin. Eipä moista, umpeen kasvanutta kujaa autolla olisi ollut mitään asiaa  perille ajaakaan. Mopo ja mies menivät vauhdikkaasti oksat lippaan ja käsivarsiin hipoen sen pari kilometriä kylätieltä pöselikköön ihan kääntöpaikkaan asti. Paikka vaikutti mustikkatyypin metsältä.

Tunnin verran kiertelin sieltä täältä muutaman desin silloin tällöin poimuriin mustikoita haroen, sellaista kunnon paikkaa, josta olisin ämpärini täyteen kerännyt, ei kohdalle sattunut. Kovin olivat varvut tyypilliseen kesän tapaan ruskettuneet, mikä lienee ne tappanut? Kolmisen litraa sain herkkuja sankoni pohjalle. Ei aina makkeeta mahan täyveltä – sanonta lienee sinullekin tuttu? Hyvillä mielin silti noin tunnin kävelyn jälkeen suuntasin mopolle, vesihuikkakin oli jo tarpeen.

Varttitunnin päästä ajoin mopon talliin. Auringon paistaessa ja lämmittäessä mukavasti mopoilevaa mustikkamiestä, putsailin pihalla makkeet mustikat ja tulipahan sormet värjättyä ihan kunnolla. Jos ei tänään tullut lottopottia marikon suhteen, niin ehkä loppuviikosta  suuntaan Tunturin etupyörän jollekin toiselle metsäautotielle ja sen päässä odottaa oikea jättipotti vitamiinipaukkuineen. Aina mettä- tai kalareissu kotiolot voittaa, näin tuumasi entinenkin erämies räntäsateessa värjötellessään.

Kommentit

  • Veikko Kastinen

    Minä ihmettelin jo muutama viikko sitten aukealla paikalla hyvin värikkäissä ruskan väreissä olevaa mustikkanvarvikkoa joissa oli valtavasti mustikkaa. Jonkun aikaa mietin onkohan marjat ihan ”oikeita mustikoita”, pakastimessa ovat.
    Mopolla liikkuminen on varmaan kätevää ja taloudellista marjastuksessakin.

  • plokkariukki

    Veikko, mopoilu kaikkineen on kätevää ja taloudellista, mutta ennenkaikkea hauskaa!

Jätä kommentti

*