Muikut ja murokkaat

Lippa vinossa, muikku pivossa

Syksyisen mieliruokani perustarpeiksi tarvitaan neljä murokasta ja noin 12 kpl muikkuja.  Vaimo syö muikut ja minä pikkusiiat, joita myös murokkaiksi kutsutaan. Hyppysellinen suolaa, julmetun iso sipuli, vettä sen verran että juuri kevyesti siikaiset kiehuessa kastuvat ja lopuksi köntti voita. Kun siiat alkavat ”irvistellä” pudotetaan muikut sekaan ja muutama minuutti haudutellaan ja se on siinä. Joukkoon voi heittää muutaman mustapippurin, itse en sitä tee.

Tämän herkun syöminen vasta helppoa on, jopa nuorisolle, toisin kuin monen muun kalaruoan. Kun keitoksesi on hieman jäähtynyt, otat kiinni siian pääpuolen selkäruodosta yksi kerrallaan ja pikkuisen ravistat, mielellään lautasen päällä, pistetät ruodot sivuun ja myöhemmin kompostoriin. Murokkaan maukas, vaalea ja murea liha on nyt lautasellasi.

Perunat voi myös keittää samassa vedessä aluksi ennen siikojen ja muikkujen laittamista kattilaan, mutta minä keitän potut pottuina erikseen.

Tauroksi olen myös lukenut siikakeittoa nimitettävän, olisiko ollut itse A E Järvisen jossakin kirjassa tällainen maininta? Kyseisen ruoan valmistamiseen ja syömiseen liittyy muutama huomion arvoinen juttu.

Ensinnäkin murokkaat, mistä saat ne juuri pyydettynä ja tuoreena muualta kuin omista verkoistasi – todennäköisesti et mistään. Pitää siis vaivautua kylmään syyssäähän järvelle, näpit kohmeessa ja verkot heitettynä rantamataliin jo edellisenä iltana. Nykyään ei tarvitse taistella järvellä enää parhaista siikapaikoista, joskus oli toisin, verkkoja oli hyvillä paikoilla tuhka tiheässä, ei ole enää, siikoja onneksi on. Minulla on vielä sellainen onni, että voin aloittaa verkkojatan laskemisen 15 metrin päästä mökkilaiturista.

Siikakeiton nauttimisessa on pari huomioitavaa seikkaa. Poltat mahdollisesti kitusesi, kun alat popsia herkkuja heti kattilan pois otettuasi hellalta, pitää malttaa hetki. Myös ylensyönnin mahdollisuus on hyvin todennäköinen, jos olet tunkenut keittoosi yli tuon neljä murokasta ja muikkujakaan ei ole puoliskosi popsimassa. Kun kyseessä on kolmen litran kattila, kuten minulla sunnuntai-aamuna, pohjalle tuskin jää muuta kuin muutama suomu, jotka eivät siikoja peratessa kaikki lähteneet pois ja ehkä lisäksi sinun lisäämäsi mustapippurit. Kolmantena asiana joka tulee huomioida kyseisen herkuttelun sivujuonteena, on erittäin nopea ja voimas riippuvuus eli addiktio murokkaan kalastamiseen, siikakeiton makuun ja ylensyömiseen.

Jätä kommentti

*