Mutteripojan taivas

Nyt se on nähty ja koettu, mutteripojan taivas! Eilen aamulla heti seitsemän jälkeen Corollan nokka kohti Jyväskylää, serkkupoika pelkääjän paikalla. Olen minä nähnyt kun naisväki ryntää alennusmyynteihin ja alkaa armoton hypistely ja valkkaaminen. Meikäläinen pysyy sieltä mahdollisimman kaukana. Vaihtoehtona, jos samaan kaupunkiin alennusmyyntikansan (lue: naisväen) kanssa mennään, suuntaan johonkin moottoripyöräkauppaan tai mp- tarvikkeita myyvään puotiin. Tosin silloin on pelkona isommankin rahan meno, jos sitä sattuisi olemaan, mutta sepä onkin  – jos..?

Rompepäivä – sanakin jo hivelee korvia. Vaimoväelle kauhistus! Serkkupoika totesi heti  ensimmäiseen valtavaan halliin astuttaessa, täällähän ei ole naisia. Helkkari, täältä etsitäänkin jotakin muuta kuin naista! Joskus olen käynyt moottoripyörä-messuilla, ne liittyvät (ihan vähän) samaan kategoriaan näiden Konepyöräseuran (vanhojen moottoripyörien harrastajia) järjestämien Rompepäivien kanssa. Niillä messuilla on (naisia ja) tyttöjä, siis ne jotka keikistelevät uusien prätkien päällä ja yrittävät olla mahdollisimman puoleensavetävän näköisiä, niitäkö serkkupoikakin toivoi? Toki mp-messuilla tapaa oikeita naisiakin, jotka ovat kiinnostuneita pyöristä ja tietysti prätkäpojista (miehistä). Kyllä naisetkin ajavat aina enenevissä määrin pyörillä tai vähintäin istuvat kyytiläisinä. Siis se pienin yhteinen jaettava näissä peleissä, mp-messut ja rompepäivät ovat moottoripyörät eikä ihan pieninkään!

Jyväskylän Paviljongissa seikkaili katse tarkkana ja jotakin etsien pääosin äijänköriläitä. Oli joukkoon eksynyt jokunen poikanen ja oli tietysti ihan vähän naisväkeäkin, malliksi. Useammalla äijällä mustat kourat kuin nokikolarilla. Täältä puuttuivat liituraitamiehet ja merkkivaatteilla elvistelevät. Bensa ja muut liuottimet tuoksahtivat yhden jos toisen kamppeista. Joku hönkäilikin, kuin olisi edellisenä iltana erehtynyt jostakin pullosta puhdistusainetta suuhunkin pistämään. Pääasia olivat kuitenkin vanhat motskarit ja mopot, niiden osat ja niistä tarinointi. Serkkupoika tuumasi toista vai kolmatta hallia kierrettäessä, että täällä pitäisi olla aikaa kiertää viikko, sanoppa muuta.

Minä etsin jotakin tiettyä tavaraa ja annoin vinkin avustustehtävään serkkupojallekin. Singlesatula (yksin istuttava) pitäis vanhaan Hontaan löytää ja kromattu takalokasuoja, jos hinnat natsaisivat. Maksimissaan rahaa oli käytettävissä 40 euroo, jos kahvitella meinattaisiin, niinkuin lupasin. Taisi olla viimeisen hallin viimeisimpiä kauppapaikkoja missä tärppäsi ja huomion tekikin, kukas muu kuin tarkkakatseinen serkkupoika!

WP_20160110_001

Päältäpäin, ehkä pientä nahkan muokkausta?

WP_20160110_003

Altapäin, kaikki OK!

Erään pöydän alla olisi ollut sopiva takalokasuojakin, mutta tinkavaraa ei kuulemma ollut – sinne jäi. Tästä upeasta, ei ihan uudesta satulasta pulitin 20 euroo ja hinta tuntui kohtuulliselta ja eipä tullut hukkareissu ostostenkaan suhteen. Näppityötä siinä on, mutta pitkiä ovat vielä 3-4 talvikuukauttakin, ennenkuin päästään taas pyörällä tien päälle.

 

Niin, onhan se Pappa Tunturikin atomeina tallissa, odottaa maalaamistaan ja kasaamistaan.

Muutaman kerran joutuu näidenkin lumien aikaan vielä vaimo sanomaan, että niine likaisine ja öljyisine ronttosineen et sitten tule keittiöön asti, muista se! On se syötävä joskus jotakin mutteripojankin, eiks vaan? Sitten kun kiireiltään ehtii.

 

Jätä kommentti

*