Nailonpaita ja torakantappukengät

Näinä ankeina aikoina on hyvä palata joskus vanhaan hyvään aikaan. 15-kesäiset pitävät meikäläistä toinen jalka haudassa olevana. Totta, ainakin niiden jo vaihdettujen osien kohdalta lonkasta alaspäin. Vanhalla ja nuorella lienee edelleen se ikiaikainen ero, että nuori katsoo ja puhuu asioista tässä, nyt ja tästä eteenpäin, me vanhat kelaamme pääasiassa menneitä, hyviä tai huonoja aikoja.

Olen kyllästynyt lukemaan ja keskustelemaan sotesta, meetoosta, maakuntahallinnosta, sopeutumiseläkkeestä ja kardastiaanien takapuolen leveydestä, aito vai fotosopattu. Hiukan sivuan yhtä päivän puheenaiheista, nimittäin haitallisia muoveja ja tekokuituja. Nämä mikrokuidut ja vaatetuksen uusmateriaalien teknologia saavutti Haapakosken, kotikyläni joskus 60-luvulla. Ikäiseni miehet eivät voi olla muistamatta ensimmäistä nailonpaitaansa tai teryleenihousujaan. Tyttärille samoihin aikoihin ilmestyivät lateksimekot, -topit ja -kenkiäkin lienee sellaisia ollut, onko vieläkin, kukapa kertoo?

Nailonpaita ja teryleenihousut olivat käytössä melkein ikuisia verrattuna puuvillaisiin ja sarkaisiin ja mitä diagonaalikankaita niitä olikaan, näistä materiaaleista aiemmin oli paidat ja housut tehty. Kulumaan ja rispaantumaan uuden ajan ihmevaatteita ei saanut millään. Tämä nähdään jopa isojen valtamerien muovista roinaantumisesta, sitähän uuden ajan mainitut materiaalit käytännössä ovat, ikuisia! Joskus teryleeniset prässihousut repesivät polvesta mopolla metsikköön kurautettua tai muuten risukossa rymytessä, nailonpaidastahan ei saanut edes tiskirättiä.

Samoihin aikoihin ilmestyivät torakantappukengät markkinoille ja muotiin. Kuinka moni ikäiseni on pilannut jalkansa noilla puoli metriä pitkillä, liukkailla ja liian kapeilla kusiluistimilla? Me miehen alutkin oltiin siihen aikaan muodissa kiinni jo rippikouluiässä. Brylgreemillä ja Suaveella vedettiin etutukka laineelle, ennenkuin beatlestukka-malli valtasi tukkamarkkinat. Ostettiin kitarat sun muut musakamat kelanauhureita myöten. Meteli mökissä hiljeni vasta isäukon nukkumaan mennessä ja pannessa stopin hommalle.

Beatlesien Penny Lanea kuunneltiin ja soiteltiin joskus v. -68 tietämissä ja jalassa taisivat olla silloin jo seuraavat hirvitykset, eli ne kaksi tuumaa paksuilla pohjilla, hurjan korkeilla koroilla ja jostakin muovimateriaalista tehdyt hiostavat moliskot. Nilkat olivat tiukoilla, kun moisilla kolpposilla koetti kiivetä esiintymislavalle ja hyppiä sieltä alas, onneksi pohjat murtuivat aikanaan ja pääsin uusien kenkien ostoon.

Jos nyt mietityttävät pakkasessa ja loskakelissä vastaan tulevat nuoret tennareissaan ilman sukkia ja valmiiksi rikkirevityissä farkuissaan, osattiin sitä toilailla ja pukeutua töllön kamppeisiin ennenkin. Onko viisastuttu yhtään, ei ainakaan tässä asiassa. Hatutta paineltiin ja paljain käsin -25 asteen pakkasessa silloinkin tanssi- ja disco-meiningeissä. Miten 60-luvun nuori erosi tämän päivän nuoresta, oikeastaan vain kännykkä puuttui, muuten lähes sama meininki, ehkä useampi tänään selvin päin, jotakin edistystä sentään!

 

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    Kiitos jutustasi, palautti entisajat mieleen. (Suave hiusrasva ja hiusöljy olivat oikeastaan jo ohi nuoruudessani, mutta tuttuja kyllä. öljyssä oli sinänsä hyvä tuoksu).
    Kerron joskus teryleenihousuistani ja ensimmäisistä naapurin ompelijan tekemistä pyhähousuistani alle kouluikäisenä. Körttipitäjässä vältyttiin tuolta em. remumusiikilta ja opettaja piti huolen, ettei beatles tukka päässyt koulussa leviämään …

  • Eino J. (maallikkona)

    JK. unneutin sanoa tuohon päätelmääsi “Jos nyt mietityttävät pakkasessa ja loskakelissä vastaan tulevat nuoret …”, että
    – Suomi on näistä muotivirtauksista parituhatta kilometriä liian pohjoisessa!
    – Kevyt vaatetus tarvitsee suomalaisen silauksen muotilehtien kansikuvamainoksiin – toisi sekin rahaa kauppiaalle, mutta on taidettu aina luovuttaa – ja se huono itsetuntokin taitaa aina nousta esiin?
    – Sama se on tuossa musiikissakin, että ulkomainen kiinnostaa ja rahat kannetaan tänne rahastamaan tuleville esiintyjille?
    Mutta että, nykynuorisolle on sinänsä luotu paremmat edellytykset pärjätä – ja pärjääväthän hekin.

Jätä kommentti

*