Näytön paikkako?

Lähipäivinä on arvailtu eri-ikäisten ja kuntoisten kuljettajien ajokuntoja. Onko auton ratin tai moottoripyörän ohjaustangon takana viihtyminen jokin “näytön paikka”?

Täytän parin viikon päästä 66 vuotta. Töistä vapaassa tilassa olen ollut jo viitisen vuotta, siitä työkyvyttömyyseläkkeellä neljä vuotta. Olen pelännyt joskus nuoremmankin kyydissä!

Vahdin lapsia aidatulla pihalla melko luotettavasti muutaman tunnin kerrallaan, vaikka en ole edes entinen lastentarhanopettaja. Voin tehdä kirkossa tai hautuumaalla pienen suntion homman, jos sellaiseen on tarvetta, mutta koko päivää lumitöihin, katon maalaukseen tai rännien putsaamiseen minusta ei enää ole, nämä ovat myös suntion (seurakuntamestarin) töitä, niitä minun entisiä. Näkö ja käden vakaus eivät riitä enää RTV-mekaanikon hommiinkaan, ne jätin lopullisesti jo yli 20 vuotta sitten. Tinailen edelleen, mutta vain omiksi tarpeiksi. Isot toleranssit ja käden vapina tulivat jäädäkseen.

Millä ja kuka mittaa minun ajokykyni? Onko se vain minun omassa harkinnassani, koska ja miten kauan haluan ajaa? Ajanko (lentokonetta, laivaa, junaa, taxia tai linja-) autoa ja moottoripyörääni hamaan tulevaisuuteen asti? Niin tekemällä lautapalttoo voi olla paljon lähempänä, ellen älyä lopettaa ajoissa. Onko se sitä myös jollakin ehkä aiheuttamani turman syyttömällä, sitä kysyn?

Olen nähnyt painajaisia, joissa ajoin rekkaa ja linja-autoa, arvannet miten niissä kävi AB-kortilliselle amatöörille – huonosti. Voiko sama käydä, ehkä pienemmässä mittakaavassa myös omalla pikku autollani ja moottoripyörällä? Nopeudet ovat nykyään hurjia ja liikennetiheydet sitä luokkaa, että ainakin minä joudun harkitsemaan tarkkaan, lähdenkö vaikkapa lasten luo vierailulle eteläisempään Suomeen omalla autolla vai yleisillä kulkuneuvoilla. Pelottaa, myös vaimoa vieressä apukuskin paikalla, ajaa satoja kilometrejä nappi laudassa varsinkin sateessa ja liukkailla keleillä, ruuhkissa ja jonoissa.

Kun asuu periferiassa kulkuyhteydet ovat olemattomat. Ymmärrän hyvin halun jatkaa ajamista mahdollisimman pitkään. Lopulta on pakko muuttaa taajamaan. Harvemmalla on meistä varaa liikkua pelkästään taksilla; kauanko niitäkään täällä korvessa enää on? Kysyntää riittää “eläkeläis-ammattikuskeille”, varsinkin jos ilmaiseksi tai halvalla homman teet.

Sapettaako sinua keskiviivan vieressä, alinopeuksia köröttelevä ikäihminen, hän ehkä tietää rajallisuutensa? Entä epävarmassa ajokunnossa olevat väsyneet, tissuttelijat, piikittäjät ja kolmio-pillerin popsijat yms? Arvaatko, milloin kohtaat sellaisen liikenteessä, oletko varautunut siihen? Riittääkö sinulla kanttia mennä sanomaan kaverille, vanhemmallesi tai sukulaisellesi ja muuten selvästi ajokuntonsa menettäneelle, että olisikohan parasta pysyä pois kuskin paikalta, ehkä pysyvästikin, ajaisinko minä ainakin tällä kertaa? Harva meistä myöntää rehellisesti edes itselleen; kaikella on aikansa auringon alla, vanhaa, paksua kirjaa lainatakseni.

 

 

Jätä kommentti

*