Nuorisoko muka häiriöksi?

Häiritsevätkö sinua poikien mopojen äänet, joiltakin lähikyliltä olen ollut kuulevani tällaisia valituksia? Entäpä liikenteen meteli kaikkineen? Miten on naapurin musiikin kuuntelu pihalla auton ikkunat ja ovet selällään? Onko kesäpaikkasi naapurilla kovaääninen pieni perämoottori, jolla hän kesäaamuisin säntää verkoilleen aamulla neljän aikaan? Vaivaako mökkisi nurkalla jonkin tirpon laulu untasi kesäöisin tai lokkien metelöinti rantakivillä? Entä omakotialueellasi vähintäin joka toisen talon pihassa rähjäävä helkatin iso susikoira tai pienempi räkyttäjä?

Jenkkiautoilla kumia polttavat autoharrastajat ovat tuttu näky olkkarin ikkunastamme. Samoin nuorten miesten moottoripyöräporukat huudattamassa koneitaan meidän ikiomalla kiihdytyssuorallamme, ikioman rintamamiestalomme ikkunan alla. 400 metriä tasaista, suoraa, hyväkuntoista asfalttia, ei tarvitse Virtasalmelle Motoparkkiin asti lähteä. Ikävä kun juuri tähän meidän ikkunan alle joku älytön liikenne-expertti keksi rakentaa hidastepatin, mutta jos siihen ehtii jarruttaa, voi sen jälkeen antaa taas kenkää koneelle tai kahvaa pyörälle. Muutamassa lähitalossa on mahdollisesti kadulle ryntäileviä pikkulapsia, mutta pysykööt porttien takana kun kuulevat moottoreiden jylinät siellä ”lähtövalojen” alla suoran päässä.

Iltapäivällä lenkille lähtiessä tulen haukutuksi useamman mökin kohdalla, joka toisen portin tai aidan taakse ryntää enemmän tai vähemmän ärhäkän tuntuinen äidin tai isin karvainen turre tai sitten muuten vaan metelöivä jostakin irti päässyt kakaralauma. Elämä vanhalla omakotialueella puolikuolleessa periferian kyläpahasessa voi olla perin ikävääkin ja vastenmielistä jos nuo kaikki edellä luettelemani asiat tuottavat täällä asujalle häiriötä, entä sitten jos niitä ei olisi?

Vaikka olenkin jo lähes vanha, kotona pidettävien ikäihmisten ryhmään kuuluva yhteiskunnan syöpäläinen, haluan silti ympärilleni elämää ja haluan elää itsekin. Otan ikiomalla rahalla ostamani, lähes itseni ikäisen Ifa RT 125 moottoripyörän tallistani, huollan ja koekäytän sitä pihallani silloin kun haluan. Ajan kartsan ympäri tai vähän pidemmällekin lenkin kysymättä siihen lupaa naapurilta tai muiltakaan vaikutuspiiriini kuuluvilta. Pappa Tunturia juoksutan silloin tällöin jottei se ruostuisi talliin. On sitten valmiina ajokunnossa kesälomalaisten ajeluja ja ajeluttamisia varten ja hieno, kaksitahtisen sininen savu leijuu jäljessäni oman aikansa häiriten jonkun astmaisen naapurin mielenrauhaa. Panen motskatallini vanhaan ASA-stereoon soimaan haluamani levyn (Steppen Wolffin Born to be Wild) nauttiakseni keväästä ja kesästä kuten joskus silloin nuorena 60-luvulla. Kunnostamastani Uher-kelamankasta kuuntelen vanhoja keikka-bändimme nauhoituksia ajalta ennen ajanlaskumme alkua ja tietysti jätän tallin oven selälleen jotta naapuritkin saavat nauttia aidosta hippiajan musiikin tunnelmasta.

Nuoretko vaan ovat häiriköitä? Eikö mitä, täällä Naarajärvellä asuu meitä vanhoja äijän köriläitäkin metelöimässä ja mesuamassa. Joku sahailee moottorisahalla puita jopa iltamyöhään ja rekat paahtavat ikkunan alla keskellä yötä. Itse olen asuinpaikkani valinnut, naapureita en, mutta pääsee täältä pois jos alkaa liikaa ahdistaa. Lopetetaan jonniin joutava natina ja ostetaan vaikka korvatulpat. Meidän naapurit eivät ole valittaneet, mutta tuolla muualla, esimerkiksi Rautalammilla.

t. Ariukki, entinen rautalampilainen kesämökkiläinen

Jätä kommentti

*