Oi jos vuosi alkava, oisi Luojan siunaama

Vuosi vanha vaipui hautaan, riemuineen ja murheineen…  Oi jos vuosi alkava, oisi Luojan siunaama. Keskustelussa on presidentti Niinistönkin Uuden vuoden puheessaan lopuksi käyttämä toivotus Jumalan siunauksesta kansalle. Kannatan, ennen kuin jotakin dingeli dangelia, jokainen joutuu joskus kuulemaan ja kuuntelemaan sellaista, joka ei kuulosta itsestä kivalta.

Mitä tästä vuodesta jää mieleen? Joku tuttava ja kaveri poistui tästä ajasta, vai oliko sekin edellisenä vuonna? Jotkut erosivat. Lapsia syntyi. Naimisiin eivät menneet ja lapsia ei kastettu. Kuin vasta olisi vanhimman lapsen lapsen ristiäiset olleet? Eskariin ensi syksynä lähtee, joko ukin tytön tyllerökin on niin vanha, ja pojan naskalit juosta hilpaisevat etten alkuunkaan mukana pysy.

Jokin vanha asia muistuu mieleen kirkkaana kuin ihan äsken olisi tapahtunut.

Uuden vuoden aattona Kukkosen Aleksi tulee meille Tiiliruukille kylään mukanaan Van Houten-kaakaopaketti ja keksejä. Illalla keitetään oikeaan lehmänmaitoon maitokaakaot. Se on kai perinne siellä itä-rajan takana uutena vuotena. Aleksi tuli vainon alta näihin maisemiin ennen sotia. Totta kai tinat valetaan, isä kaivaa jostakin tinatankoa, sellaista joilla kahvipannutkin tinataan ja vanha rautainen saunakauha käy tinan sulattamiseen hellalla. Aleksikin kuoli jo 60-luvulla.

Vuoden vaihtuessa isä ottaa komerosta Tikkakoski -haulikon. Ei sillä panna perhettä järjestykseen, kuten joissakin perheissä pienessä tai isommassa hiprakassa on tapana tehdä. Hän kaivaa pari syksyltä jäänyttä paukkua laatikosta ja ampuu ilmaan juhlistaen näin vuoden vaihdetta. Samanlaisia haulikon jyrähdyksiä kuuluu joka puolelta kylää, raketteja ei juuri taivaalla näy. Sädetikku suhahtaa ilpparin piipusta pihakuusen korkeudelle. Seppo J ja Hannu K virittelevät omatekoisia pommejaan jossakin hiekkamontulla. Tänä päivänä pitää pyssyt olla tiukasti kaapissa vuoden vaihtuessa ja omat pommitkin ovat mennyttä aikaa.

talvi-09-10 017Vuodesta -90 vuodenvaihteet menivät minulla töissä Vanhassa kirkossa. Hartaus on seurakunnassa ikiaikainen tapa  ottaa Uusi Vuosi vastaan.  24 kertaa ison kellon vaijerista vetäen ilmoitin vuoden vaihtuneen. Viimeisen kirkkoremontin jälkeen kellonsoitto alkoi nappia painamalla. Soiton jälkeen on laulettu, ja  lauletaan edelleen virsi Jumala ompi linnamme. Jaksetaankohan tänään lähteä kirkkoon?

Oikein Hyvää Uutta Vuotta jokaiselle lukijalleni!

Jätä kommentti

*