Olen muotitietoinen

Koska olet viettänyt viimeksi päivän miettimättä, miltä näytän, näytänkö hyvältä kanssaihmisten silmin? Pukeudut jo aamusta muodin mukaisiin, epämukaviin vaatteisiin, jopa piikkikorkokenkiin, niistähän ei voi kukaan oikeasti tykätä, ei kai? Syöt ravintoterapeuttien ja langanlaihojen mallien naistenlehdissä kehumia nuoruuden salaisuuden säilyttäviä pupun ruokia. Jätät aamupuuron väliin mahtuaksesi jatkossakin revittyihin pillifarkkuihisi.

Muodikkaana ja menevänä miehenä paastoat ja yrität vetää vatsaasi sisään, jotta pari numeroa liian pienenä ostettu liituraitapuku mahtuu päällesi. Alanappi on ehdottomasti auki ja maha ei saa pömpöttää vyön päällä, niinkuin Matti Röngällä TV-1 uutisissa. Matti onkin jo ikämies, kohta eläkeläinen. Et laita vahingossakaan (silloin harvoin kun jätät lakerikenkäsi kotiin) sandaaleihisi valkoisia, ah niin ihania tennissukkia, jotka estäisivät jalkojasi hiertymästä helteessä. Kaikki tämä vain siksi, koska Lenita Airisto ja Kaarina Suonperä ovat haukkuneet jokaisen suomalaisen miehen moukkamaiseksi maalaistolloksi, joka uskaltaa pukeutua vastoin kansainvälisiä trendejä.

Minä olen rikkonut (huom. myös tahallani) kaikkia lenitojen, kaarinoiden, marco bjuströmmien yms. tapakouluttajien, tanssi ja TV-julkkisten ohjeita ja malleja. Kaikkein pahimpia ohjeistajia ovat nämä entiset missit ja missimammat, he nukkuvatkin kai täydessä meikissä, korsetissa ja nuttura päässään.

Jorma Uotinen on tyyliniekka lierihatussaan. Kaljun peittona se on kai yönkin ja aurinkolasit silmillä, tottakai, muu vaatetus myös aina tip, top. Hänen ei tarvitse (ei voi) edes nukkua ilman rakkaita asusteitaan, ainakaan päivätirsoja, jottei kukaan toimittaja tai ihailija yllättäisi viimeisen päälle laittautumatonta gurua.

Ajatelkaapa Jorma torikahvilla uuno turhapuro-verkkopaidassa, kuluneissa nahkasaappaissa, tukka (peruukki) pörröllä ja ikivanhat pussihousut henkseleiden varassa roikkuen. Halpa, kiinalainen maastokuviolippis silmillä. Viime vuosituhanelta peräisin oleva eräreppu siinä torituolin jalan vieressä. Virvelin vapa pilkistäisi repusta rekvisiittana kertoen herran harrastuksista. Repun taskussa pullottaisi melkein pohjilleen juotu Koskis. Olisiko jo seuraavalla viikolla tämä look viimeisintä huutoa, kun paikalle eksynyt paikallislehden toimittaja napsaisisi ilmestyksestä kuvan ja tälläisi sen lehtensä kulttuurisivulle? Kaikki armeija-malliset verkkopaidat loppuisivat heti kotikaupungin kaupoista (montako vaatekauppaa Pieksämäellä?), pussihousut ostettaisiin kilvan netti- ja huutokaupoista, vanhoja jatsareita ja saappaita saisi kissain ja koirain kanssa etsiä mummoloiden vinteiltä.

Kova juttu olisi Kardashiaanin siskokset iltapäivälehden etusivulla kuvattuna Pieksämäen asemaravintolassa. Heidän yllään komeilisivat vanhat armeijan ylijäämä kenttäpuvut. Tyttäret kuuntelisivat kuinka Pieksämäen asemalla soi Juicen blues. Olisi se mahtavaa, vuosisadan tapaus kaupungissamme Big Wheelsien lisäksi. Mukana kuvissa muodokkaiden naisten lisäksi poseeraisi suomalainen, hieman sekarotuinen pystykorvakoira. Muoti-ikonien eväät olisi lastattu Suoramyyntikeskuksestamme, Pieksämäen Itäkeskuksesta, edullisesti ostettuun SA:n 40-luvun leipälaukkuun. Armeijan ylijäämävaraston loppuunmyytävien tavaroiden hinnat hypätäisivat viimeistään seuraavalla viikolla meikäläiselle saavuttamattomiin.

Onneksi tämä kaikki on vain helteen aiheuttamaa harhaa minun mielikuvituksessani, ehkä vanhuuden höppänyyttä. Voin mennä ostamaan ikiomasta Itäkeskuksestamme SA-intin ylijäämä kenttäpuvun ja leipälaukun kala- ja eräreissuilleni kohtuulliseen hintaan. Niistä ei tule hitti-tuotteita kaikesta tunnettavuudestani ja suosikki solistikitaristi-maineestani huolimatta. Saisin nukkua sotisopa päällä sekä yö- että päiväuneni rauhassa, kuvaani paikallislehden kulttuurisivulla ei julkaista, itse lähettämääni. Vaikka päivittäisin Facebook-sivustoni uudella lookillani, heittäisin hellettä uhmaten soittokeikan Haapakosken Seurantalolle koko armeijan entinen varasto ylläni, torikahvitteluista puhumattakaan, muoti trendi ei muutu minun ansiostani. Olen silti muotitietoinen, näin lauloi aikanaan Leevi and the Leavings, laulanee kai edelleen, ainakin levyllä.