Olen suomalainen

Olen suomalainen-elokuva herätti minussa monenlaisia tunteita ja muistoja nuoruudesta. Pitkästä aikaa istuin vaimoni kanssa oikeassa elokuvateatterissa. Kari Tapani Jalkanen, Jami, Kari Tapio, Klappi, tästä koko kansan tuntemasta edesmenneestä, vahvasta suomalaisuuden tulkitsijasta lauluineen tämä elokuva kertoo.

En malta olla kertomatta, että Vepsän (Vepsäläinen) Karin kanssa juntattiin vuosia Pieksämäen Lyseota samalla luokalla, käytiin jopa kerran yhdessä hyppäämässä mäkeä Siikamäen Rummukalla, Karin kotikylällä. Ammattikoulussa pelattiin lentopalloa ja sivussa opeteltiin radiotekniikan perusteita kolme vuotta, tottakai laulettiin ja soitettiin kitaraa. Kahdesti irtosi voitto lauluyhtyeiden sarjassa SA-KU:n (Suomen Ammatilliset oppilaitokset) kisoissa, joihin sentään osallistui musiikin opiskelijoita eri konservatorioistakin.

Edellä mainitut Karit ovat pitkään elättäneet itsensä ja perheensä musiikilla ja komea äänisiä poikia ovatkin. Musiikin kanssa olen minäkin ollut jonkin verran tekemisissä kakarasta saakka. Kitaraa rämpytän edelleen sen minkä peukalon tyvinivel antaa mahdollisuuksia, laulamisharrastus on virinnyt uudelleen mieskuorolaulun ja pitkän tauon jälkeen viritellyn bändihomman kanssa.

Levyttämään emme silloin 60 – 70-luvun vaihteessa bändeinemme päässeet, ei yritettykään. Vaikeaa oli Jamilla ja Jamsetillakin, mitä kaikkia bändejä Kari J:lla (Tapiolla) olikaan ja taiteilijanimiä hän aikanaan käyttikään. Sitkeys päästä levylaulajaksi Karilla elokuvan mukaan oli ja siinä tärkeänä tukena oli hänen vaimonsa. Intohimo musiikkiin lienee ollut tärkein tekijä myös lopulta onnistuneen musiikkiuran luomisessa. Samaa voitanee sanoa Vepsän Karista, hän hankki ensin hyvän ammatin opettajana aivan toiselta alalta ja teki musiikkia ohella, mutta lopulta -96 Syksyn Sävel ja Onnenmaa antoivat mahdollisuuden satsata täysillä musiikkiin. Ammattitaitoa, kykyä, intohimoa ja pitkäjänteisyyttä pitää olla jos meinaa musiikin saralla pärjätä.

Tänä päivänäkin saattaa ponnahtaa hetken julkkikseksi jonkin TV:n laulukilpailun myötä, onhan näitä Voice of Finlandia, Idolsia, Tangomarkkinoita jne, mutta harva näistäkään voittajista jää pidemmäksi aikaa parrasvaloihin.

Minun kohdallani puuttui ja puuttuu edelleen nuo kaikki mainitsemani edellytykset pärjätä musiikin markinoilla? Toki aikanaan Kiteellä asuessani silloinen kamarikuoromme johtaja Teuvo Tikka kehotti Kuopioon muuttaessani hakemaan konservatorioon opiskelemaan musiikkia, edellytyksiä olisi kuulemma hänen mielestään ollut, mutta …?

En kadu valintojani ainakaan kevyen musiikin jäätyä pois harrastuksistani silloin 70-luvulla, vakituinen työ ja perheen elättäminen olivat arvojärjestyksessä etusijalla. Muistan myöskin isän neuvon keikoilta palattuamme pojan kloppeina, mikä laulaen tulee se viheltäen menee ja tämä taitaa olla tosi ainakin meidän keskinkertaisuuksien kohdalla. Liian usein keikkaelämään kuuluu viina, jopa vieraat naiset ja kumpikaan ei ole minun arvomaailmassani kovin korkealla.

Ovatko luomani olosuhteet ja isänä oleminen lapsilleni onnistuneet sen paremmin kuin kummallakaan mainitsemillani Kareilla, tuskin? Omat menot ja riesat ovat olleet niin yritystoiminnassani kuin vaikkapa seurakunnan töissäkin, epämääräiset työajat, kiire ja stressi eivät ole vieraita minullekaan. Lapsia piti välillä pyöritellä työmaalla mukana, jotteivät olisi yksin tarvinneet kotona olla. Vaikka en ole pulloon koskaan sylkäissyt, on sanottava että ammateissani, joita useampaakin ehdin aikanaan kokeilla, viinan kanssa lotratessa olisivat työt ja rahat loppuneet taatusti jossakin vaiheessa. Pesää eivät eurot ole meille tehneet, paremmin ovat bändimme muut jäsenet tällä kohdin pestinsä hoitaneet, liekö sitten isompine eläkkeineen sen onnellisempia, pitänee joskus pojilta kysyä?

Bändihomissamme on mielenkiinoinen vaihe menossa, uutta ohjelmistoa hieman mietitään. Ensi viikolla suuntaamme harjoituksiin Hämeeseen, basistimme kotiin. Niin ja juomana tuskin on Kossu tai Jallu, enempi veikkaisin alkoholitonta olutta ja mitä jos pikkuisen punaviiniä, tuli sentään vaihteeksi vuosiakin täytettyä. Muutamaan kertaan vuodessa pidettävät harkat ja jokunen keikka, aina niitä innolla odottaa muiden harrastusten lisänä. Kohta taas tavataan, pari viisasta miestä (FT ja LT), metallurgi (ak) ja kirkon rotta (evp).

Jätä kommentti

*