Omat keinot hakusessa

Jos ovat paikkakunnat eriarvoisessa asemassa vaikkapa kiinteistöjen hintojen suhteen, niin sitä ovat ostajat ja myyjätkin, riippumatta isommin paikkakunnasta, maksykyky vaihtelee olemattomasta ylenpalttiseen. Joillakin on rahaa (velkarahaa?) pistää esimerkiksi autoon 50000 euroa ja se on vielä pieni hinta kun mennään super-autojen hintaluokkiin, punaisesta Ferrarista  pulitetaan kymmenkertaisesti tuo summa. Moottoripyöriä myydään Suomessakin yli 50000 euron hintaluokassa ja kyseessä on vain harrasteväline. Mihin noiden hintaluokkien kulkineita oikeasti tarvitaan? En kysele ja ihmettele tätä kateudesta äveriäitä kohtaan, ovathan oman onnensa seppiä, niin olen kuullut. Ovatko sen onnellisimpia kuin me tonnin autolla ajelijatkaan? Niin ja minullahan on ilo omistaa vielä mopo ja moottoripyöräkin, joo, yhteishinnaltaan noin kaksi tonnia.

Omasta entisestä, minulle niin rakkaasta vm. 1984 Hondastani luovuin 1000 eurolla ja tilalle hankin vielä sitäkin 30 vuotta vanhemman ja vain neljäsosan entisen pyörän kuutiotilavuudesta ja kymmenesosan tehoista omaavan pyörän. Minulle riittää nyt hyvin jo huikea 75 km/t huippunopeus, minkä vuoden 1955 mallin Ifani kulkee. Miksi minulla sitten on moottoripyörä, kuten noilla isotuloisillakin? En tiedä omalla kohdallani parempaa lääkettä koronan ehkäisyyn, en sydänsairauden ja nivelrikon hoitoon kun pieni ajelu moottoripyörällä kevään lämmössä kuivalla asfaltilla! Kypärä päässä ajellessa unohtuu hetkeksi kaikki muut sen ulkopuolella uhkaavat harmit ja stressin aiheet. Siinä jäävät toissijaiseksi jopa aiheuttamani hiilijalanjäljet puulämmitysuuneineni ja ilmastonmuutos, jotka aiheutan pakokaasupäästöilläni ja tuottamillani pienhiukkaspilvillä. Hybrideistä ja sähkömoottoreista en uneksikaan voimanlähteinä vähäisille liikkumisilleni niin kauan kun edes jonkun litran saan hankittua bensaa keskipienellä eläkkeelläni.

On myös hienoa istahtaa motskatallini jakkaralle ja panna soimaan Steppenwolffin Born to be wild vanhaan ASA-stereosoittimeeni. Jonakin päivänä tuon vielä mökin varastosta tallin nurkkaan vanhan nojatuolinikin. Siinä istuessa ja kyseistä levyä kuunnellessa ihaillen pyörääni olen niin kaukana korona-maailmasta kun se yleensä tänä aikana on mahdollista, löydätkö sinä tähän omat keinosi?

Taidan tänään vielä kaivaa komerosta Easy Rider-elokuvan ja panna sen pyörimään vanhaan VHS-nauhuriini. Se on parempaa katsottavaa kuin Uudenmaan teiden sulkujen tuijottaminen ja koronatilastojen turha päivittäminen. Telkkari-uutisista palautuvat mieleen ajat yli 30 vuotta taaksepäin Libanonin arolla, kun olin tsekkaamassa paikallisia Mersu- ja aasikuskeja. Enpä olisi silloin uskonut tuon ajan olevan edessä Suomessa vuonna 2020, aasit täältä puuttuvat, vai puutuvatko?

Jätä kommentti

*