Onneksi joulu on …

…vain kerran vuodessa. Pidän tapoinani sairastua flunssaan juuri jouluisin tai heti sen jälkeen. Syön itseni ähkyyn, sinä et varmaan sitä tee, edes jouluna, ihanko on tosi noin? Viikko ennen joulua vaaka näytti aamuisin n. 95 kiloa ja tänä aamuna 99+, nyt illalla en uskalla mennä lähellekään koko digivärkkiä. Pelkään nähdä sen, mikä noin pari vuotta sitten oli tosiasia, eli paino nousi yli 100 kilon. Jotkut sanovat alle satasen painavat mitattavan neuvolan vaakalla, niin kai, mutta nyt alkaa hirvittää. Kolmessa viikossa neljä kiloa lisää on liikaa, sanokoon kuka mitä tahansa.

Kävin influenssarokotuksella noin kuukausi sitten ja siitä viikon päästä pistätin toiseen käsivarteen vielä keuhkokuumerokotteen, sieltä kaikki alkoi, ainakin ajallisesti. Heti alkoivat flunssan oireet ja sitä on kestänyt tänne saakka ja loppua ei näy. Sairaana ei voi tehdä muuta kuin syödä.

Tuli joulu ja kinkku, karjalanpaistit ja -piirakat, laatikoita montaa sorttia, salaatteja, lohta, pullaa, pipareita ja tietysti konvehteja. Näitä kaikkia siltä varalta, että kävisi vieraita ja tietysti omia, mutta kun ei käynyt. Vaimon kanssa molemmat olemme olleet kipeitä viikkojen ajan, kuka tänne tulee ja jälkikasvu tuntuu sairastavan hekin urakalla, tietoakaan koska tulevat piipahtamaan. Varatut pöperöt oli ahdettava omiin suihin, ihmekö tuo, jos jossakin näkyy ja tuntuu.

Sukset kunnostelin aikaa sitten, mutta menepä tässä kunnossa ladulle niin kuolemantaudin saat. Lumitöitä olen sen verran tehnyt, että juuri pihaan pääsee.

En liene ainut flunssan ja painon kanssa lirissä oleva? Heti kun olo muuttuu hieman paremmaksi, otan tuttua miestä niskasta kiinni ja nostan äijän ulos ja lenkille. Vielä kun muistaisin sen, että hiihtäessäkin olisi maltti, ettei kävisi kuin viime keväänä. Hyvä hiihtokausi päättyi kuukautta ennen kuin sen piti. Läksin kaverin perässä lykkimään liian kovaa lipsuvin suksin, lonkka kipeytyi niin että lumet ehtivät sulaa ennenkuin olin taas hiihtokunnossa.

Otetaan maltilla kinkun sulattelut ja lähdetään juuri minulle itelle sopivalla vauhdilla, Kyllä se siitä, näin oli äidillä tapana sanoa!

Kommentit

  • Veikko Kastinen

    Vinkkinä voisin Ari sanoa, sitten kun pääset suksilenkille, niin voisit olla ensimmäinen kuntoilija joka sanoo lenkiltä tullessaan että tulipa hiihdettyä liian hiljaa (silloin vauhti on ollut juuri sopiva). Siihen en ole minä vielä kyennyt.

  • plokariukki

    Näin se Veikko on kuten sanoit. Kunpa malttais, mutta tulee olemaan vaikeata, jahka sinne ladulle asti uskaltaa.

Jätä kommentti

*