Onnellinen perhe

Onnellinen perhe asuu nykyään vähintäin 150 m² uudehkossa omakotitalossa? Pihan autokatoksessa kaksi autoa, toinen täyssähköinen, työmatkaan ja kauppareissuille, toinen hybridi citymaasturi Lapin lomareissulle ja omalle vapaa-ajan asunnolle matkaamiseen jonnekin trendikkääseen hiihtokeskukseen. Kahdella teini-ikäisellä lapsella omat huoneet joissa torkahtavat muutaman tunnin, minkä ruudun tuijotukseltaan ehtivät ja heräävät aamulla ylösajettuna hätäisesti aamupalalle ja ajelevat kouluun toinen sähköpotkulaudalla toinen mönkkärillä. Pihalla on vähintäin palju, pore- tai uima-allas ja asuntoauto tai -vaunu ja muskelivene talon pihalla parkissa. Tähän kaikkeen ja paljoon muuhun on vanhemmilla lainaa vähintäin puoli miljoonaa. Onko tuo kaikki välttämätöntä?

Melkein siltä tuntuu ja näyttää, kun teen tavanomaisen aamulenkkini kävellen läheisen, uuden Nokian Harjuniityn omakotialueen läpi kulkevia kevyen liikenteen väyliä pitkin. Metsäpolut, joita onneksi vielä jokunen tässä lähistöllä on, vähäisestä lumesta huolimatta ovat niin liukkaita, että on viisaampaa pysytellä hiekoitetuilla tieosuuksilla, vaikka metsään maalaispojan mieli tekeekin.

Mieleeni palaavat ajat 50 ja 60-luvut kotikylällä Haapakoskella. Hellahuone, korkeintaan yksi kamari lisäksi, heteka vanhemmille ja vedettävä laverisänky lapsille, kantovesi ja likasanko olivat tehtaan vuokra-asunnon perusvarustusta. Eteisessä kylmä ruokakomero ja kesällä talon pimentopuolella maakuoppa, jossa tehtaan purukasasta haettu jääpala takasivat ruoan säilyvyyden, jääkaapeista ja pakastimista ei edes haaveiltu. Jäppisen kaupassa käytiin lähes joka arkipäivä, lauantaina kauppa oli auki vain osapäivän ja sunnuntaisin ei ollenkaan. Kaupasta haettiin jauhoja, voita, lihaa yms, eineksistä ei ollut tietoakaan, hernekeittopurkit ilmestyivät hyllyyn vasta myöhemmin ja hedelmiä syötiin lähinnä jouluna, niitä punaisia jouluomenoita. Tehtaan pellossa kasvatettiin itse perunat ja porkkanat.

Kerrostalo jossa nyt Nokialla asumme, on monen omakotitaloa rakentavan tai rakennuttavan nuoren perheen väliaikainen asunto, tämä on paljastunut muutamasta pihakeskustelusta. Näiden parin vuoden aikana vaihtuvuus talomme asukkaissa on ollut huimaa. Ympäristöön kasvaa ilmeisen äveriäiden ja velallisten perheiden asuttama omakotitalotalolähiö. Gryndäreiden ja omarakentajien vastikään rakentamat talot Harjuniityssä maksavat alkaen 400000:sta eurosta ylöspäin. Tonteista on jatkuvasti hurja kysyntä jossa kaavoitus ei pysy mukana, tontin hakijoita on moninkertainen määrä tarjontaan nähden. Muutama eläkeläinen, jostakin muualta muuttaneita, asuu meidän ja nuoremman väen lisäksi myös näissä neljässä komeassa vuokrakerrostalossa. Onko vuokra-asumisesta tullut jotenkin hävettävä ja vain väliaikainen asumismuoto?

Energia- ja muiden asumiskulujen ja tonttien hintojen nousun takia on tullut Nokialla omakotitalojen rakentamiseen uusi, järkevämpikin vaihtoehto. Pienessä määrin on kaavoitettu muutaman sadan neliön tontteja aivan keskustan tuntumaan ja asuinneliöiden määrä rakennettavissa taloissa alkaen noin 60 m². Tuollainen talo sopisi eläkeläispariskunnallekin. En minä vaimoineni ole enää hankkimassa toista puuhamaata kesämökin lisäksi, vuokrakerrostalokaksio on sopiva asumismuoto meille. Vain nämä härkäviikkojen pitkät pimeät päivät ja illat kerrostalossa ovat uskomattoman tylsiä. Ruudun ääressä toljottaminen ja lukeminen puuduttavat miestä, joka on tottunut touhuamaan. Ulos lenkille lähteminen ei juuri inspiroi kahta kertaa useammin päivässä.

Oletko huomannut, päivä on pitkän kukonaskeleen pidentynyt. Enää pari kuukautta ja kaivan pappa moponi ja vanhan motskarini tallista ulos kevätauringon paisteeseen. Meille uuden kesämökimme edestä ei pääse heti asvaltille päristelemään kuten ennen Naarajärvellä, mutta kyllä se lumi sulaa Hämeenkyrön Mahnalan raitiltakin.

Menneen syksyn eräreissu Savoon jäi toteuttamatta ja se vähän kaiveli syöntä, ensi kerran jäi lunastamatta metsästyskortti sitten 60-luvun. Saa nähdä tuleeko pilkkireissu toteutumaan läheiselle mökkijärvelle vielä tänä talvena, ainakin harkinnassa on, lapsenlapsetkin siitä kyselivät. Näillä mennään. t. ariukki

Kommentit

  • Veikko Kastinen

    Juice lauloi ”ollaan ihmisiksi”. Onnellinen perhe voisi olla ”ihmisiksi” elävä perhe. ”Ihmisiksi eläminen on haaste meille kaikille.

  • Ari Niemeläinen

    Tuon Veikon mainitseman Juicen biisin sanoma on mielenkiintoinen, kuuntelin sen nyt moneen kertaan. Syvällisiä ovat Juankosken pojan sanoitukset, kovin syvällisiä, hengellisiäkin, ei äkkiä uskoisi.

Kommentointi on suljettu.