Viikon verran olen nukkunut levottomasti. Tämä alkoi mahaan koskulla ja juoksemisella edestakaisin sängyn ja WC:n väliä. Ikämies muutenkin käy pikalenkin vähintäin kolme kertaa yössä, nyt tuli muutama lisää. Hyvä nukahtamaan kun olen, en ole ihan vähästä huolestunut, niin kauan kun ajoissa ehdin pöntöllä käydä.

Vatsatauti, silloin harvoin kun se on iskenyt, kestää normaalisti päivän, korkeintaan kaksi. Tällä kertaa kolmantena päivänä menin apteekkiin ja ostin lääkkeen joka poisti yhden ongelman, mutta ikävä mourinta sisuksissa ei poistunut. Tiettyjen iltojen jälkeen nuorempana tutuksi tullutta sulaneen ruoan ja sappinesteen makuakaan pillerit eivät suusta poistaneet. Välillä korvensi vietävästi, mutta nyt olin tietävinäni, ettei tämä johtunut sydämestä vaan ruokatorven ”takaiskuventtiilin” pitämättömyydestä. Refluksitauti todettiin Mikkelissä tähystyksellä reilu vuosi sitten, juuri ennen Pirkanmaalle muuttoa. Viime viikon keskiviikkona tämä kaikki ryllinki alkoi. Maantaihin asti venkuilin välillä mitaten kuumetta ja kuunnellen vatsan mourintaa. Kuume ei noussut kertaakaan päälle 38 C.

Maanataiaamuna otin puhelimitse yhteyttä terveyskeskukseen ja vastaansoittopalvelusta soitettiin takaisin iltapäivällä, onneksi juuri ennen päivätorkkuja, silloin puhelin on minulla kiinni. Sieltä neuvottiin odottelemaan vielä muutama päivä jolleivät oireet pahene. Odotin. Samana maanantai-iltana alkoivat lisäoireet. Yksi varvas ja vasemman käden pikkurilli rupesivat kuumottamaan. Keskiviikkoaamuna hermo petti ja kirjoitin nettiviestin terveyskeskukseen. Nyt on pikkurilli niin kipeä ettei kärsi hipaistakaan, varvas ja polvi oireilevat myös, varvas turvoksissa ja punainen. Kerroin muutkin vaivat jotka viikon aikana ovat riivanneet muuten niin ”tervettä” miestä. Ehdotin jopa reumatutkimusta kun läheisissä on todettu tätä sairautta ja suvussa sitä esiintyy paljon muutenkin. Tämän arvelin jo johtavan nopeaan toimintaan. Samalla kysyin onko tällaisesta tulehduksesta ehkä vaaraa, kun on näitä muitakin sairauksia, sydän operoitu ja tekoniveliä yms. Olin vilkaissut hieman nettipalstoja eri bakteerien aiheuttamista sairauksista ja niveltulehduksista.

Kännykkään napsahti muutaman tunnin kuluttua viesti terveyskeskuksesta. Sainko lääkäriajan näin nopeasti? Kiireesti tietsikan viereen ja kirjautumaan pankin mobiilitunnuksella terkkarin sivuille. Muutaman kerran yritin ja kännykkä herjasi, jokin meni kirjautumisessasi pieleen-tekstillä. Hakkasin puhelimeeni ja vaimonkin aparaattiin muutaman kymmenen kertaa kirjautumisen, mutta aina hylky. Soitin pankin valtakunnalliseen neuvontaan mutta siellä oli ruuhka. Onneksi en tarvinnut autoon bensaa enkä käydä kaupassa, olisivatko ne korttipelit toimineet, en tiedä.

Kaupunkireissun ja päivätirsojen jälkeen kokeilin kirjautua uudelleen pankkitunnuksin terveystietoihini ja nyt homma toimi. Melkein kirosin. Aika lääkärille on varattu marraskuun puolenvälin jälkeen, jos oireet pahenevat ota uudelleen yhteyttä-saattein. Otan vissiin jos näin käy ja nää apaaraatit toimii tai tulen itte ja henkilökohtaisesti ryminällä etuovesta.

En ihmettele jos vielä sairaammilla ja vanhemmilla ihmisillä joskus hermo palaa terveys- ja yleensä palvelujen kanssa, jotka ovat näiden helkatin salasanojen, erilaisten tunnisteiden ja tunnusten takana ja tietysti tämä uusi tekniikka. Välttämättä kun ei tiedä onko vika minussa, vekottimissa vai Hentun Liisassa. Pankki kyllä pahoitteli myöhemmin aiheuttamaansa häiriötä järjestelmässä.

Jos minulla ei olisi tuttua lääkäriystävää tavoitettavissa aina jonkinlaisen yhteyden päässä, joka jelppaa ja rauhoittelee vanhaa ystäväänsä usein sanoin: Älä sinä tee diagnoosia, anna lääkärin tehdä, olisin jo monesti hakannut nyrkkiä pöytään jossakin terveyskeskuksen vastaanotolla tai sitä odotellessa.

Tiedän senkin, että etäänä ystäväni tuskin minulle reseptiä kirjoittaisi tutkimatta, mutta ainahan minulla on se valttikortti taskussa, kun voin sanoa että yksi yliopistosairaalan tohtorismies on sitä mieltä, että tämä kannattaisi tutkia. Tätä korttia en lyö pöytään ennenkuin pakon edessä, kerran sen olen jo tehnyt ja ehkä se säästi henkeni. t. ariukki, jatkoajalta