Paavo, Mikael ja Arto

Paavo V oli ensimmäinen kiukuttelija otsikon henkilöistä. Hän perusti oman puolueenkin eroamatta tai suostumatta eroamaan Kepusta ja sen kunniapuheenjohtajuudesta. Syynä poikkeavaan käyttäytymiseen lienee ollut oman puolueen, siis Kepun politiikan suunta ja päätös olla ottamatta kaiken tietävää ja osaavaa Paavoa edes (pää)ministeriksi saati presidenttiehdokkaakseen. Minä haluun koska olen paras ja aina oikeassa, kuvannee Paavon asennetta, vaimonsakin sen tietää.

Eilen Mikael J pääsi (halusi) kertomaan suoraan Ylen lähetykseen omasta erostaan Demareista, onko samoja syitä taustalla kuin Paavolla? Mikael totesi, olemme kasvaneet erilleen, hän lainasi tätä tuttua fraasia julkkisten avioeroista. Kuitenkaan Mikael ei löytänyt isoja vikoja puolueensa linjauksista, sen puheenjohtajasta kuin presidenttiehdokkaastakaan. Olisi toki halunnut puolueen menevän vaaleissa suoraan nykyisen (mies)pressan taakse ilman turhaa kouhkaamista ja oman (nais)ehdokkaan asettamista, näin olin kuulevinani.

Mielenkiintoisin otsikon kolmesta on sittenkin Arto S, pieksämäkeläinen kepulainen kunnallispoliitikko ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja. Aamun SavonSanomien mukaan hän vie oman kunnallisjärjestönsä asiat poliisin setvittäviksi. Miksikö Arto näistä kolmesta on mielenkiintoisin ja ennenkaikkea rohkein? Siksi, että hän on vasta poliittisen uransa alussa, edessään lupaava tulevaisuus. Hän teki kinkkisellä kaupunkimme päättäjien taisteluareenalla rakettimaisen nousun poliittiselle huippupaikalle. Viemällä oman kunnallisjärjestön tekemiset poliisi-asiaksi hän pilasi mahdollisuutensa (kepu)politiikassa. Oliko tämä tarkoituskin? Tuliko Artolle kyllästyminen ja yhteisten asioiden hoidon tavat ja tyylit yllätyksenä? Hän uskaltaa olla jopa itsekin jotakin mieltä, eikä vain, että tätä mieltä me Kepussa olemme. Vanhojen sääntöjen mukaan Arton poliittinen ura olikin sitten tässä. Vai oliko? Yrittäjätaustansa takia häntä kiinnostavatkin ehkä jonkin muun puolueen ajamat asiat, kuin mitä Kepulla on tarjota omalla tahollaan.

Mitä tosi asiassa on puolueessa vaikuttaminen ja ryhmän kautta yhteisten asioiden hoitaminen, jota politiikan tulisi olla ja on? Oma etu paras etu taustajoukkojen tuella ja hyväksi, sitäkö?

Pieksämäellä ovat muistaakseni yhtä ryhmää lukuunottamatta kaikki poliittiset ryhmät hajonneet tämän ja edellisen vaalikauden aikana. Sama suuntaus eduskunnassa, esimerkkinä juuri tullut päätös alkoholilaista ja vatkaaminen sotesta. Päätöksiä ei saada aikaiseksi pienimmistäkään esillä olevista asioista, saati isommista. Esiin huudettu politiikan läpinäkyvyys ja asioiden setviminen somessa ja julkisuudessa muutenkin on per….stä, sanois pojat ja kokeneet poliitikot. Jokaisen toripöytäpiirin, yhdistysten, yhteisöjen ja julkkisten johtamien populoiden päästessä vaikuttamaan päätöksentekijöihin politiikan uskottavuus on pohjamudissa. Äänestetään jatkossa päättäjiksi päättäjiksi pystyviä, ei sopivia populisteja. Ei edustavan näköisiä ja julkisuudessa paistattelevia joo-joo henkilöitä. Annetaan vaalin jälkeen valituille työrauha. Eikö ole helppoa kuin heinänteko?

 

 

 

Kommentit

  • Arto on oikeassa

    Onko kolumnisti uhrannut ajatustakaan sille mahdollisuudelle, että poliisitutkintaan saattaisi olla oikea syy? Että puheenjohtajan VELVOLLISUUS on tuoda julki vuosia kestänyt järjestön varojen väärinkäyttö? Eikö hän itse olisi toiminut lainvastaisesti, jos olisi jatkanut väärinkäytösten pimittämistä, kun niitä on huomannut?

    Rehelliselle ja osaavalle henkilölle on aina tilaa kuntapolitiikassa. Jos rehellisyys ei sovi Kepulle, niin ehkä se sopii jollekin muulle puolueelle. Vaikka sitten sille, jonka ryhmä ei ole Pieksämäellä hajonnut. Niiitä on muuten kaksi…

  • plokkaiukki

    Kiitos huomiostasi ja kysymyksestäsi lukijani. On uhrannut, suora vastaus kysymykseesi. Siksi sanonkin Artoa mielenkiintoiseksi ja rohkeaksi, koska kaksi otsikon edellistä sankaria ovat jo ilmeisesti laskevia tähtiä politiikassa. Rohkeutta pitää olla ja muuttaa talon tapoja, ihan niin kuin Arto tekee. Kannatan suoraselkäisyyttä silläkin uhalla, että ura politiikassa ja vanhassa puolueessa vaarantuu. Kuinka monta kunnallisjärjestöä ja puoluetta selviäisi puhtain paperein perusteellisesta puolueettomasta syynistä? Vilunkeja on nähty ja tullaan näkemään, mikäli joku uskaltaa nostaa kissan pöydälle. Kirjoituksellani kyseisillä elävillä esimerkeillä ajattelin vain hiukan nostaa keskustelua politiikka-nimisestä pelistä ketään mollaamatta. Itse kullakin on syynsä tulla esiin ja pysyä siellä.

Jätä kommentti

*