Pakkaselleko pukkaa?

Keli näyttäisi lopulta kääntyvän ainakin hieman talvisemmaksi, kun ikkunasta hämärän häivyttyä ulos vilkaisen. Lumenhärmä peittää tienoon, onneksi vanhassa Corollassani on sentään jotakin uutta ja ne ovat talvirenkaat, ikäänkuin kertaukseksi senkin mainitsen.

Tämä kuukausi jälkeen eläkkeenmaksupäivän, on ollut renkaiden oston lisäksi pelkkää rahanmenoa. Prillit meni uusiksi, mökkikamina sanoi yhteistyösopimuksen irti sisuskalujen osalta. Viimeisin ennalta arvaamaton menoerä tuli pari päivää sitten Pirkanmaalla peräkärrinvientireissulla, vasemman puoleinen Corollan etujarru antoi hajumerkkejä. Aluksi syytin nenääni tunkemaan hajusteen aikaansaajiksi Orituvan pihassa tupakkaa sauhuttelevia tyttösiä, jotka olivat parkkeeranneet kaaransa rohkeasti ruosteisen jaappanin ihmeeni lähituntumaan. Vaan eipä epämiellyttävä tuoksu hävinnyt nokastani tyttärien jäätyä syöpäkääryleineen kauas taakse pois. Siispä ensisijaisesti epäilykseni kohdistui kulkimeeni eli Corollaan. Syykin löytyi hetimilleen kaarasta ylös noustuani. Vasen etuvanne oli kuiva sateisesta säästä huolimatta ja sieltä nousi epäilyttävä, kuumien jarrupalojen katku ja vanne poltti näppejä sitä hipaistessa. Tämä aiheutti sen epämääräisen, ajoittaisen tärinän etupäähän vasta asennetuista uusista talvirenkaista huolimatta. Pumppaukset jarrupolkimesta ja napakat potkut renkaanpotkijoiden tyyliin etugummiin saivat jarrupalat irtoamaan levyiltä. Tästä eteenpäin olisi jarruteltava käsijarrulla ja pikapuoliin etsittävä korjaamo, jossa vika korjattaisiin, rahahuolia tiedossa.

Apu löytyi ensimmäisestä soittamastani numerosta. Vävy oli löytänyt aiemmin hieman kauempaa kaupungista palvelevan autokorjaamon. Ystävällinen remonttireiska pyysi ajamaan pajalle hetipuoliin ja hän tutkisi tilanteen. Irroitti etupyörän minun jännityksellä odottaen vieressä mitä tuleman pitää. ”Uusiksi menee jarrusatula- paloineen.”  Parin puhelun jälkeen sanoi auton olevan valmis kolmen tunnin päästä.  ”Heitänkö sinut kaupunkiin odottelemaan”, kysyi hän?  ”Tytär noutaa, soitan hänelle”, vastasin kiitollisena pikaisesta avusta.  Parin tunnin päästä kännykkä pirahti ja kaveri soitti Corollan olevan kunnossa. Hän olisi tulossa kaupunkiin, pääsisin kyydissä noutamaan autoni.

220 euroo koko homma ja ilmiömäinen palvelu ja avuliaisuus! Vaikka rempparaha meni ja kuukausibudjetti on ylittynyt kirkkaasti, jäi tästä palvelusta niin hyvä mieli, että on pakko kertoa se lukijoillenikin. Että osaa olla joku ystävällinen ja palvelualtis tekijä Suomen maassa, vaikka Corolla ja sen kuski eivät ole ihan niitä viimeisen päälle palveltavan näköisiä ulkoiselta ololtaan. Kiitos sinulle automonttööri!

Siikaverkot tältä syksyltä odottavat heittäjäänsä. Nyt on aika, ennenkuin kääntyy oikeasti pakkaselle. Etukumit kohti Suonteeta ja eväät reppuun, kohta alkaa murokas uimaan ariukin pyytöön. Ja siikaahan kannattaa pyytää vaikkei sitä saisikaan! Sisuskalut kaminaan odottavat Corollan takakontissa.

 

Jätä kommentti

*