Parasta ennen ja viimeinen käyttöpäivä

Olin kurssilla, siellä opeteltiin verkossa asiointia ja sosiaalisen median käyttöä. Tiedon omaksumisessa olin välillä pihalla kuin lumiukko. Ehkä minä, tietokoneeni, sen ohjelmat, kännykkäni ja muukin viihde-elektroniikkani eivät ole olleet ajan tasalla vuosiin, vuosikymmeniin. Nytkö olisi kaluston uusimisen ja päivitysten aika? Minun ja vempeleitteni parasta ennen-päiväys ja viimeinen käyttöpäivä ovat menneet jonkin aikaa sitten umpeen!

 

Ehkä nää mun sterotkin on vähänvanhanaikaiset?

Ehkä nämä minun sterotkin on vähän vanhanaikaiset?

Tehtaan patruunan kartanon sohvilla ja pehmustetuilla tuoleilla istui kyläläisiä ja pari sinne ehkä joskus takaisin halajavaakin, siis vain teoriassa paluumuuttajiksi aikovia. Takaisinmuutto olisi pitänyt tehdä aikaa sitten, nyt palvelut lääkäreitä ja kauppoja myöten ovat Haapakoskelta liian kaukana, ei välttämättä kamalasti houkuta. Ei ota edes sairaanhoitaja Tippa-Iita tammen rannalla sairastuneita vastaan. Osulan ja Jäppisen kaupan ovet ovat olleet kiinni nuorten ihmisten iän. Sama suuntaus on nykyisen asuinpaikkani Naarajärven ja Pieksämäenkin kohdalla, lääkäriin lähdetään iltamyöhään ja yöllä Mikkeliin. Tiettyjä tavaroita ei löydy kuin Kuopiosta tai Jyväskylästä, aina ei sieltäkään. Pieksämäellä ei ole kohta muuta kuin tyhjä Veturitalli ja sen lämmitetty sisätori. Mutta onhan meillä tämä netti!

 

Periferiassa kun asut, on netin käyttö ja somen hallitseminen elinehto. Eilen iäkkään tätini luona kotikylällä vieraillessani hän totesi, että minullakin on tabletti, ja ei tarkoittanut niitä purkkeja lipaston laidalla. Tuo serkkupoikasi sitä käyttää käydessään. Laskunmaksut hoitaa  ja sinun blogisikin luetaan yhdessä, en minä tuota vekotinta opi käyttämään. Ei kai 91-vuotiaalle tabletin salat heti aukea, kun ei nuoremmillekaan?

Nykytekniikkaan sisältyy monia ongelmia käytön lisäksi. Vanhan liiton aikana ei tullut mieleenkään, silloin kun radio ja telkkari tulivat 50-60-luvulla, että niitä vaihdettaisiin parin vuoden välein. Kestivät 10-15, jopa 20 vuotta, mitä joskus huoltomies kävi putkia vaihtamassa. Jäppisen kaupasta ja Osulasta sai kaiken tarvitsemansa ja jos ei heti tiskistä löytynyt – tilattiin. Nyky vempeleet kahvinkeitintä ja läppäriä myöten olisi uusittava 2-3 vuoden välein ja päivitykset ohjelmiin tehtävä ajoissa, muuten homma ei toimi. Miten nämä teet, jos itse et osaa ja lähin mahdollinen auttaja on kaukana. Rahatkin riittävät hätäisesti juuri ruokaan ja asumiseen?  Syrjäkylien mummoille ja papoille kohta ainut yhteydenpitoväline ja apu on puhelin, mutta kun kuulokin on mennyt. Kukaan ei käy kylässä, seurana on televisio niin kauan kun ukkonen sattuu kohdalle ja toosastakin nousee savu.

 

Pitäsköhän tää mun kännykkä uusia?

Pitäsköhän tää mun kännykkä uusia?

Minua ahdistaa asua taajamassa. Puolukkaan, katiskoille ja erälle on liian pitkä matka, aina autolla lähdettävä. Omakotitaloakaan en jaksa kohta enää kunnossa pitää, kuka tämän ostaisi? Kerrostalossa kaupungissa jos sattuisi metelöivät ja liian uteliaat naapurit, en viihtyisi sielläkään. Miten kotikylällä tai korvessa sitten pärjäisin? Netin avullako?

Haapakoskella voisi olla rivitaloissa tyhjiä asuntoja. Tilaa siellä olisi hengittää ja patsastella, eikä tarvitsisi ulosmennessäkään pukeutua hienosti, niinkuin täällä ihmisten ilmoilla. Eikö perusteta Haapakoskelle semmoinen eläkeläisreservaatti? Tehtaalle voisi kunnostaa, ainakin konttorille ja miksei verstan yläkertaankin, meille eläkeläisille pieniä asuntoja, niinhän ne tekee etelässäkin. Jos ja kun meitä olisi tarpeeksi, joku hoitaisi juoksevat asiatkin. Yhdessä Seurantalolla opeteltaisiin tabletin ja tietokoneen käyttöä. Kai sinne joku nuorempi välillä sattuisi paikalle, joka vähän neuvoisi ja maksaisi laskutkin. Onhan meillä tämä netti!

 

 

Jätä kommentti

*