Peukalo suussa

Olen kolmannen kerran elämäni aikana näin vaalien alla peukalo suussa eli pulassa. Asun paikkakunnalla jossa pitää äänestää ja en tunne ainoatakaan kunnallisvaaliehdokasta. Viimeksi koin samoin muutettuani Kiteeltä Kuopioon yli 40 vuotta sitten, silloin arvoin ehdokastani muistaakseni Rajalan koululla ja apuna ei ollut edes vaalikoneita.

Vain Marko Asellin (SDP) naama on Nokian ehdokkaista tuttu. Tuttu tosi-TV:sta ja hänen vanhoista urheilusaavutuksistaan. Puolueiden merkitys kunnallisvaaleissa ei ole niin merkittävä mielestäni kuin eduskuntavaaleissa, ainakaan pienemmissä kunnissa, enemmän valtuustoissa ja kunnallispolitiikassa ratkaisevat valtuutetun henkilökohtaiset ominaisuudet ja toimintakyky omassa kunnassaan. Kunnassa yksittäisen poliitikon näkökulmat ja mielipiteet tuodaan paremmin julki. Usein valtuutettu sanoo mielipiteensä miettimättä enemmälti, mitä negatiivisia seurauksia lausumallaan tai julkitulollaan voi saada jatkoa ajatellen aikaan ja hän puhuu jopa minä-muodossa me tai meidän puolueen sijaan.

Nyt meillä ovat vaalikoneet. Olen kysellyt eri vaalikoneilta mielipiteitä Nokian ehdokkaista useaan otteeseen. Aina eri vastaukset saavat itseni hämmästymään yhä enemmän, syy lienee myöskin minun valinnoistani noiden täppien paikoista, joita on viisi vaihtoehtoa kutakin kysymystä kohden. Aika usein, jos rehellinen olen, pistän täpän en tiedä-vaihtoehdon tai eri kohtaan kuin aiemmalla kyselylläni. Yhdenkin täpän paikanvaihdon jälkeen ehdokkaiden, jopa puolueiden järjestys muuttuu. Jotenkin kysymykset on laadittu monin kohdin minua kiinnostamattomista asioista, sellaisista, joista en ymmärrä täällä Nokialla ainakaan höykäsen pöläystä. Tarvitaanko ilmainen huumepiikkien jakopaikka, entä pakolaisten vastaanottopaikka? Kaupungin kaavoituksesta kuin liikennejärjestelyistäkään ei ole ehtinyt puoleen vuoteen kertyä ihmeempää kokemusta ja varsinkaan siitä, mihin suuntaan mikin puolue näitä erilaisia hankkeita on viemässä.

Pahoin pelkään mennessäni äänestyskoppiin käyttäväni poissulkevaa menettelyä. Jos jonkin puolue tai muu tunne porukasta tökkii, ei ainakaan sitä. Lopulta jäljelle jääneistä heitän arpaa tai tikkaa, katsotaan mihin osuu. Mikäli äänestämäni henkilö menee läpi, esitän hänelle jatkossa toiveitani, suorastaan vaatimuksiani, joita on ajettava puolestani, näin tämä edustuksellinen demokratia toimii!

Nyt on aika äänestää. Mikäli aiot marista, käytä ääni-oikeuttasi. Me valitsemme valtuutetut. Turha somessa on huutaa, sillä saa harvemmin mitään hyvää aikaan. Nostetaan ännestysprosentti korkealle, se on meidän osamme tässä järjestelmässä. t. ariukki

Jätä kommentti

*